Bali, jee!

Viime kesän suunnitelmana oli lähteä Balille. Hieno suunnitelma oli, vaan kappas, kun lennot olivat tosi onnettomat (monta vaihtoa, pitkät lentoajat jne.) sekä tietenkin hinta. Ja lyhyt loma. No, tänä vuonna uudelleen kiinni härkää niskasta (olikohan se härkä? Tai niska?).

Tänä vuonna sitten löytyi kohtuuhinnalla ja yhdellä vaihdolla "vain" 16h lennot, hintakin oli ok. Kiitän Tjäreborgia ja flex-matkoja (ainakin vielä tässä vaiheessa). Aion niin mennä katsomaan riisipeltoja :) Heh... matkaan on reilu 7kk, ja oon ihan mielissäni jo odottamassa. Ja suunnittelemassa. Matkahullu, mikä matkahullu. Onneksi ihan parin viikon päästä on Egyptin matka tulossa, pelkkää makaamista ja syömistä - no ehkä myös lapsen paimentamista, uimista ja hermojen menetystä ;) Takuuvarmasti siis.

Suunnitelmana (siis alustavana) olisi myös lentää Balilta Jakartaan. Luulisin, ettei lennot ihan kamalan kalliit ole. Ja jos tuonna jo viitsii lähteä ja kolme viikkoa on aikaa, niin mikäpä ettei... Taas, jos jollain (vaikka ohikulkijalla... :) ) on vinkkiä antaa, niin tervetuloa jakamaan niitä :)

Joskus pitänee vielä tehdä joku lista kaikista paikoista, jonne pitää päästä. Toisaalta, jos maailmanloppu tulee perjantaina, niin onki sen niin väliä... Balisia unia näkemään nyt :)

Harjakaiset ja muut hometalkoissa.

Vihaan Harjakaista. Ja tota toista heppulia. Mutta tunnustan; en oo ees koskaan kattonu niitä. Mut silti. Myös Munamiestä. Hyhhyh.

Törmäsin kuitenkin sivuun, joka vaikutti suhteellisen järkevältä. Kunnes mieseläjä tuli ja naureskeli, että "Harjakainen ja ...". No niin just. Tuli olo, että mua on vedätetty :D Vaan joo, ehkä heppulit on vaan mainoskasvoina tuossa.

Laitan siis sivun muistiin, siellä oli sen verran hyvät ohjeet ihan vaan talojen tutkimiseen. Ja se lienee ihan tarpeellista, jos haluaa, että talo pysyy kunnossa. Uutena talon omistajana kun mikään ei ole niin itsestään selvää...

Hometalkoista voi siis etsiä oman talon rakennusvuoden ja sen suurimmat "ongelmakohdat" kosteusvaurioiden suhteen. Tuota lueskellessa meni kyllä pieni tovi, mielenkiintoisia juttuja.

Livingstone-kodit

Niin taas puoliyö meni ja edelleen koneella... Päätin nyt laittaa tämän linkin talteen, josko malttaisin nukkua ja jatkaa ideoiden ihmettelyä huomenna.

http://www.livingstonekodit.fi/inspiraatio/kategoria/tee-se-itse/


...tämä ainakin näytti juuri siltä, mitä kaipaisin tähän taloon:

http://www.livingstonekodit.fi/tee-se-itse/viikon-ikea-hack-kuinka-tehda-upea-moderni-vaatekaappi/

Näen jo, miten nuo rumat ja rempallaan olevat vaatekaappit saisivat lähtöpassit! :)

Tee-se-itse-liitutaulumaalia!

Joskus toisinaan oon mietiskellyt, että olispa kivaa, jos maalais lapselle liitutaulun huoneeseen. Jotenkin sen ostaminen ja se hinta varsinkin tökkäsee. Ja se, että maali on aina tummaa. No nyt, kuin taivaasta pudoten, osu eteen tällanen:

http://www.livingstonekodit.fi/tee-se-itse/tee-se-itse-liitutaulumaalia-helppoa-nopeaa-ja-halpaa/

Veikkaanpa, että päivänä eräänä tulee kaunis, pinkki liitutaulu erään tytön huoneeseen ;)

Varsova

Tässäpä niitä kuvia viime lokakuulta. Kehtaan sanoa jopa, että Varsova oli kiva. Ehkä sitä joutuu joskus vielä menemään Krakovaankin käymään :) Kaiken kaikkiaan oli hieno paikka, mielikuva Puolasta muuttui. En ollut koskaan oikeastaan halunnut edes mennä sinne, nyt ihmettelen miksen. Niin ne mielikuvat vaan muuttuu... Ehkä sitä on itekin vuosien varrella muuttunut himpun verran :) Seuraavaa matkaa odotellessa...

Jostain syystä kuvaan aina patsaita...

Kulttuuri- ja tiedepalatsi

Maisemia kulttuuripalatsin yläkerroksista.

Jalkapalloa on vissiin Varsovassa pelattu joskus... :)

Kansallisstadion Wisla-joen varrella.

Kamien i co - Stones and what else? Walikow 14, yksi harvoista taloista, joka on säilynyt Varsovan ghetosta...

Walikow 14 taiteen toiselta puolen.

Gheton muurin paikka keskellä katua. Koskettava...

Muistomerkkejä... Mietteliääksi pisti...

Muistomerkki

Vanhan kaupungin humua iltasella.

Vanhan kaupungin liepeiltä

Varsovan sotamuseo. Sunnuntai sattui olemaan ilmaisella sisäänpääsyllä, noin hieno ilmaki vielä ;) Suosittelen museossa käyntiä, oli mielenkiintoinen.

Kuninkaanpuiston kuninkaallinen orava sekä hovineitonsa :)

Kuninkaanpuistoa

   

Nowy swiat

Oi ja voi.

Jotenkin tää elämä on nyt hieman saarroksissa. Talo on ihan kaaos, ja mitään ei tuu tehtyä. Mitään inspiraatiota mihinkään muutoksiin ei ole. Nyt vasta tänään ekaa kertaa tuli taas mieleen, että "tekis mieli hankkia jotain". En tosin tiedä mitä :) Tosin tossa kun menin eteiseen, tuli taas mieleen, että haluaisin uuden verhon välioven ikkunaan. Se on häirinnyt mua jo pitkään. En tiedä miten kauan nykyinen verho on siinä ollut, varmaan iän kaiken. Oli sillon jo, kun talo ostettiin. Valkoinen, pitsinen. Tosin ei niin valkoinen, pesua olis ainakin vailla. Mutta haluaisin uuden. Värillisen. Ehkä vaaleanvihreän. Jonkun sellaisen kuitenkin, että valo pääsis läpi, mutta ettei sisälle näkis suoraan sisään. Tai ehkä helpompaa vois olla värjätä toi nykyinen... Jaa-a. Kamalan hankalaa olevinaan tää oleminen nyt.

En tiedä onko tässä elämässä nyt niin paljon kaikkea meneillään, ettei oikein jaksa panostaa. Tai sitten tää on tää talvi, syksy, mikä nyt onkaan. Siivota pitäis kuitenkin. Jossain kohtaa ;) Lukemiseenkaan en ole juurikaan taipunut lähiaikoina, alottanut kyllä pari kirjaa, mutten ole jaksanut lukea loppuun. Elokuvia on kyllä tullut katsottua. Ihan hyvä oli Vincent tahtoo merelle.

Jostain syystä oon myös nähnyt nyt paljon unia. Ei mitään, missä olis mitään järkeä. Unia, jotka poukkoilee puolelta toiselle. Viime yönä olin pohatta löydettyäni roskiksesta huumerahoja. Otin ne tosi likasesta roskiksesta, jossa ne oli kauniissa valkoisessa käsilaukussa. Neulojen ja piikkien seassa. Kävin sairaalassa tapaamassa työkaverini poikaa, jolle vein masennuslääkkeitä (ko. poikaa en ole koskaan tavannut, tiedän vain, että työkaverilla on poika). Seuraavassa hetkessä olin toisen työkaverin pojan kanssa ratsastamassa. Mielenkiintoista... ;)

Ja asiasta toiseen...
...Käytiin myös tossa jokunen viikko sitten matkallakin, Varsovassa. Se oli kiva kaupunki. Kunhan kerkeän, laitan kuvia sieltä, jotta muutkin voi katsella... :)

Teippejä, teippejä!

Tällanen teippailu ei ollu ennen ollu kantautunu mun korviin. Nyt löysin sivun ja innostuin aikalailla! Lapsella on esimerkiks todella ruma vaatekaappi (sellanen tummanpuun värinen hökötys), luulen, että joudun tilaamaan aikalailla piakkoin jotain kivoja teippejä ja testaamaan, miten kaappeja sais muokattua... :)

Tällä Tuhkimo-teipillä sais kivat reunat kaappiin, tai sitten Cupcakes vois olla kiva, tai myös Paris vois olla sopiva, tai... tai... tai... :D

Tätä köynnöstä haluaisin ehdottomasti yläkertaan johtavaan rappukäytävään...! En tiedä, saanko ikinä maalattua sinne köynnöstä, kuten alunperin ajatellin. Toisaalta, teippi on suhteellisen kapeaa kuitenkin ja haluaisin isoa ja komeaa ja näkyvää köynnöstä... ;) Tätä täytyy ehkä vielä pohtia. Mutta kyllä noille teipeille käyttöä löytyis :) Ehkä otan idean mukaan uniin ja katsotaan, mitä tästä kehittyy... :)

Tässä vielä Teippitarhan osoite, siellä oli aika kutkuttavia vinkkejä teipin käyttöön... Kaikkea en vielä ehtinyt lukemaan ja katsomaan, mutta viimeistään talvella, kun on kylmää ja tylsää ;)

Sateinen päivä

Jaksoin nousta sängystä vähän turhan myöhään. Ei ehkä olis väsyttänyt niin paljoa, jos olisi viitsinyt mennä nukkumaan ennen klo02 yöllä.

Aamulla syötiin hyvät aamupalaleivät ja juotiin kahvia. Vähän on siivoustakin ollut ilmassa (ei tänään, mutta eilen) ja ajattelin jatkaa hitaasti, mutta varmasti samalla teemalla. Siis lukemalla vanhoja lehtiä ja heittämällä niitä roskiin ;) Siivoamista sekin. Kai :)

Vanhoissa lehdissä on yksi huono puoli. Se, että jos löytää jotain kivaa, niin löytääkö sitä enää mistään myynnistä? Nyt löysin jotain, jonka haluan, ja siitä sitten jouduin tähän koneelle. 3/2010 Talo&Koti -lehdestä löytyi mun silmää hipova matto, haluan sen yläkerran eteiseen! Lähdin siis sitä metsästämään Googlen avulla. No en päässyt paljoakaan eteenpäin, sillä eteneeni tupsahti Colore! Olen vuosia kuvitellut, että olen mustan ystävä, mutta tässä lähivuosina olen tajunnut, että olenkin mustan ystävä vain vaatetuksessa. Kiesus, mitä värien ilottelua tuolta löytyy :D Ja onneksi mun rahamäärät on rajalliset ;)

No, josko kohta Googlen käyttely tuottaisi tulosta ja löytäisin maton. Jos en, niin joudun varmasti hieman linkittämään muitakin herkkukauppoja tänne... ;)

Hyvää, vaikkakin sateista, sunnuntaita!

Harmi?

Harmi, että tuli ostettua uusi puhelin. Entisestähän tippui näppäimet ;)
Harmi sinällään, että nyt kun on puhelin, jossa on kamera sekä netti, tulee otettua kuvia puhelimen kameralla, eikä se todellakaan ole kovinkaan tasokas. Huomattavasti parempia tulee tuolla järkkärillä, mutta... Se siirtäminen on olevinaan niin paljon hankalampaa, kuin puhelimesta siirtäminen :) Ja samalla kaiken saa jaettua  Facebookiinkin. Voi tekniikkaa... :)

Harmi on myös, että ulkona sataa. Toisaalta taas ei, sillä nyt on tullut siivottua. Luultavasti ensimmäistä kertaa koko kesänä KUNNOLLA. Kun on säitä, ei huvita olla sisällä. Nyt kun syksy taas tulee, niin eiköhän tässä taas mökkiydytä... Ja kunnolla. Jos sitten tosissaan tulisi taas niitä sisätapahtumia talosta :)
Tosin ennen talvea olisi kiva saada tuo kellarin ovi paikalleen ja sitä ennen tarvitsee se entinen autotallin oviaukko saada muurattua... :) Muurattiin siis reilu puolet siitä oviaukosta, ja päädyttiin siihen, että laitetaan osaan seinästä lasitiiltä, jotta kellari olisi hieman valoisampi. Odotan niin, että sekin valmistuisi... :) Rakastan lasitiiliä, voisin laittaa niitä sisätiloihinkin, kunhan vain keksisin minne ;)

Salaojat - finito!

VIHDOIN! :)

Ihan vähän on jotain pientä hiomista vielä, mutta sitä ei (todellakaan) lasketa enää tässä vaiheessa :)
Päädyttiin samaan vetoon vetäsemään maahan sadevesikaivot (rännikaivot?), kun kerran siinä maata möyrittiin. Tuskin turha päätös. Vielä tarttis pikkasen laittaa jatkoa niille ränninpahasille, jotka ei ole ihan kamalan järkevästi mitotettuja ;) Se ei kyllä sitten taas ole kovinkaan kallis projekti, itse putkilot taitaakin olla jopa kellarissa valmiina, senkun nappaa kiinni vaan :)

Siinä on putkea monenlaista, salaojan sekä sadeveden :) Salaojasoraakin on. Nyt enää tarttis odotella, et jos jossain kohtaa jotain nurmikkoa siunaantuis... Talvella sitä varsinki tuppaa puskemaan maasta ;D

Nyt kun kaikki mahdollinen kama ja hiekka on poistunut kulkuväylältä, niin pääsi jopa käväsemään "puutarhassa". Hämmästyin, kun marjapuskia ei näkynyt enää ja kuvittelin, että ovat kaivurimiehen kanssa vetäneet sileäksi nekin. Mutta ehkä ne oli vaan nyrhitty lyhkäsiks ens kesää varten... :)

Löysin yhden aivan äärettömän makean mansikan, luulen, että oli "kesän" viimeinen. Ensi kesänä tarttee laitella kunnolla mansikoitakin kasvamaan, olivat suhteellisen väliaikaisesti kasvamassa siinä itseväkerretyssä puulaatikossa (ei se kyllä huono ollut, vaan kun tilaa kuitenkin olisi... :)). Ikäväkseni huomasin, että aika harva meidän istutuksista oli selvinnyt tästä kesästä - taisi olla hieman liian kylmää. Vedenpuutteesta tuskin kärsivät, hah.

Kurkkuun kyllä kukkia puski, mutta siihenpä tuo taida jäädä... :/ 

Salaojat loppusuoralla (toivottavasti!)

Aikamoista hommaahan tuo on. Nyt kun mieseläjä vielä palasi takaisin töihin, niin sitten voikin iltatöinään rakennella riisisuklaita ja muita iloja.

Riisisuklaata ;D Harmi, ettei noi pallurat ole kovin selkeitä... Ollapa tarkempi kamera puhelimessa!

Vaikka tuntuukin, ettei tää projekti ole kovin vikkelästi edennyt, niin on se kuitenkin. Luulen, että ongelma on mussa, sillä kaiken pitäis tapahtua nyt, eikä 5min päästä... :) Kuitenkin nyt kaikki seinät on saatu irti hiekasta ja miljoonat suuret kivet kaivettu ylös. Salaojasoraa on kipattu pihaan kuutiotolkulla, seiniin on heivattu riisisuklaata ja papuja ja suojakankaat ja listat on kiinnitetty seinään.

Tässä niitä viimesiä suojakankaita kiinnitellään... Vesilammikossa, tietenkin. Onko Suomessa pakko aina sataa? Vielä listat kankaiden ja riisisuklaiden päälle, niin sitten sopii kaataa kuoppaan soraa ja avot :) 

En kyllä malta odottaa tän homman loppumista. Josko sitten pääsis siistimään koko hävityksen kauhistuksen, ja vois kävellä omaan pihaansakin ilman, että täytyy kokoajan väistellä hiekkakasoja ja miettiä, että minkä kasan yli pääsis ilman, että täytyy pelätä, että koko kasa sortuu alta :)

Silleen kiitollista hommaa kuitenkin, että tämäkin seinä on kuitenkin jo LÄHES valmis ;) 

...seuraavaksi sitä sitten sopii varmaan muurata se ovi kellariin kiinni, muuten saattaa tulla kylmä talvi... :) Paljoa ei onneksi siitäkään enää puutu, mutta riittävästi kuitenkin. Ja oven jälkeenhän pitää tietenkin tehdä vielä muurin kellarinoven vierustoille... Joten hommaa piisaa. Ja talvella sitten puuhataan sisähommia. Juu, ei tosissaan pääse kyllästymään... :D

Vielä kuva salaojakaivannon pohjalta. Onhan tuossa tuota hiekkaa ja muuta huttua... Huomenna ehkä jo pienempi reikä talon vierustalla! :) 

Salaojitus hyvässä vaiheessa :)

Ensimmäisiä levyjä seinässä, lisää kuoppaa tulossa :)

Alotettiin myös kellarin ovien purku, tarkotuksena tehdä yksi ovi kahden sijaan - ei tarvetta autotallille ja sitä myötä leveälle ovellekaan. Ja uusi ovi ei varmastikaan ole huono idea :)

Tässä osa ovia, vähän sai repiä ja kiskoa, että nuo saisi jollain tavalla lajiteltua johonkin kaatopaikalle (kuulema mukaan myös halvempaa, jos eivät kaikki mene suoraan sekajätteeseen).

...ehkäpä tästä vielä ensi kesänä saadaan edes vaikka siisti piha, jos ei laitettu ;) 

Aikataulut harvoin pitää paikkaansa ;)

Vihdoin ja viimein tuli viikko, pari sitten talotikkaat. Heh, ihan hienoa, ajatellen, että niiden piti olla paikallaan ennen juhannusta ;) No, parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Ja tänään sitten viimein alkoi myös salaojaprojekti. Aamulla lähdin töihin ja piha oli vielä entisentä. Iltapäivällä tulin kotiin ja... No, piha ei ollut entisensä :D
Yllättäen talosta löytyikin jo jonkin sortin "salaojitus", ei tosin kovin hyvä. Ihan päin seiniähän se oli laitettu :D Toivokaamme, ettei siitä sen suurempaa ongelmaa ole ollut. Toisaalta ehkei kiviseinä niin pahaa tykkää... Vaikkei ehkä rakastakaan. Mahtavaa, että projekti vihdoin pääs alkamaan!
Ensin piti laittaa ihan normaalin eristeet, patolevy ja styroksi. Suunnitelma kuitenkin muuttui ja tuleekin pienehkö suikale patolevyä ja Isodrän kosteuseristelevyt. Kuuleman mukaan myös ajavat kosteutta sisältä ulos. Toivomme näin ;)

Tältä meidän piha nyt sitten näyttää. Ensi keväänä sitten viimeistään laittamaan pihaa uusiks... ;D Tai no, kait tuo kuoppa pitää jossain kohtaa sulkeakin x)

...joku aikamoinen on tehnyt suhteellisen killit seinät tohon kellariin aikanaan... ;)

Hieman taukoa...

...ja hieman ruokaa :)

Ajattelin nyt ainakin yrittää tsempata, ettei aina söis kuin eläin. Nälkähän se on kokoajan - tai ei niinkään nälkä, vaan kauhea himo syödä kaikkea, minkä vaan näkee ;) Niin tuttu juttu, aina.

No, ruokaahan tämä kirjoitus nyt käsittelee ;)

Käytiin lapsen ja veljen kanssa Tallinnassa. Siellä on tosi hyvä ravintola, African kitchen! En ole ihan varma, jos aiemmin siitä jo kirjoitin, vaan eipä väliä :) Käytiin siellä tälläkin reissulla ja jopa nirso veli söi siellä (ruokaa tosin oli liian vähän ;D).

Afrikan kitchen sisältä, vähän kyllä toi mun salama pilaa tunnelman, oikeasti siellä on hämärää :) 

Tänään sitten kotona ajattelin keksiä jotain syötävää tattarijauhoista, kun sitä näytti kaapissa olevan ja päivämäärät piakkoin paukkuu. Blinejä on tehny, mutta ajattelin, että kai sitä nyt muutakin saa tehtyä moisista jauhoista? Etsiminen olikin aikamoinen... Löysin lopulta ohjeen intialaiseen perunaleipään. Aikamoinen oli, suosittelen!

Löysin myös samalla reissulla pari suomenkielistä blogia, joissa kerrotaan brasilialaisista ruuista. Kiva homma, luulen, että lapseni -papujen suurin ystävä!- tulee ilahtumaan niistä kokkailuista... ;) Verenperintöä, luulen, sekin :)

Siinäpä leipäsiä, tosi kivan makusia! Kannattaa vaan varoa, ettei perunajauhoa mene liikaa pohjaan kauliessa... Sen maku ei ollut kovinkaan hehkeä..

Intialainen perunaleipä
Maukas ja nopeatekoinen leipä (nopeatekoisesta olen hieman eri mieltä... kun tunti meni levätessä... :))

3 isoa perunaa
1 dl perunoiden keitinlientä
2 1/2-3 dl tattarijauhoja
1 dl perunajauhoja
2 rkl öljyä

Keitä kuoritut perunat kypsäksi vedessä. Kaada vesi pois, ota talteen noin 1 dl keitinvettä. Survo perunat ja lisää keitinvesi. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon tattarijauhot, perunajauhot, öljy ja suola. Anna taikinan levätä jääkaapissa noin tunnin ajan. Kauli takinasta perunajauhotetulla pöydällä ohuita leipiä, läpimitaltaan noin 10 - 15 cm. Paista leivät öljytyllä pannulla molemmilta puolin noin 2 minuuttia, kunnes alkavat kupruilla ja saavat väriä. Parhaimmillaan kuumana.
Vihje: Sekoita leipätaikinan joukkoon tillisilppua tai ruohosipulisilppua.

*~~~~~~~*~~~~~~~~*~~~~~~~~*~~~~~~~~*~~~~~~~~*~~~~~~~~*

Käytiin tänään myös keräämässä mustikoita. Kauaakaan ei tarvinnut olla ja aika isojakin mustikoita löytyi. Liittyneekö siihen, että kerättiin polun vierestä, jonne varmasti kaikki kulmakunnan koirat on pissanneet... ;) No, ehkä se pakkasessa... :D Löytyi myös vadelmapuska, josta otettiin tietenkin myös marjat. Mieseläjä ne keitteli ja tuli aika oivallinen mehu :) 

Ruotsin tuliaisesta oli hyvä maistella juuri keitettyä mehua... :) 


Ensi viikolla sitten pitäisi alkaa tapahtumaan: mieseläjän kesäloma on alkanut ja ensi maanantaina pitäisi sitten viimein salaojituksen lähteä käyntiin. Perjantaina meille tuli talotikkaatkin, wohoo! Ei paha, niidenhän piti olla seinässä "vasta" ennen juhannusta ;) Mikäpä kiire se valmiissa maailmassa olisi. Nyt pitäisi sitten saada vielä nuohooja tai joku vastaava katsomaan piippu, että saadaanko laittaa takkaa taloon. Se olis aika kiva lisä... :) 

Oi ja voi

Lapsi on ollut nyt jokusen päivän kesälomalla. Äiti myös. Oli suuret kuvitelmat, mitä teen. Tai no suurin taisi olla se, että siivoan tän läävän. Nyt kun on kaksi koiraa (tällä hetkellä vaan hetkellisesti, katsotaan joulun jälkeen uudelleen), niin karvaakin on sen mukaisesti. Ja ihan ku täällä ei muuten koskaan olis sotkua ;) No, olenhan tässä ihan ahkeroinut ja kahdesti täyttänyt astianpesukoneen. Kerran pesin koneellisen pyykkiä. Tolleen matkan jälkeen sitä pyykkiä voisi mahdollisesti olla enemmänkin tarjolla...? ;)

Jotenkin ei vaan innosta. Ei huvita. Ei kiinnosta. Mutta. Oon tässä nyt kärsinyt kovasti päänsäryistä ja huulten puutumisista. Tänään huomasin, että sellaista ei ole ollut ollenkaan. Voiko olla, että on ollut niin kova stressi ja paine lapsen kanssa, että on saanut siitä itelleen aikaiseksi tollasia tuntoja? En kyllä yhtään ihmettelis...

Joka tapauksessa. Tässä tän lomailun aikana olis toiveissa saada
-hankittua lapselle uus sänky (sellanen jo tulikin, kun purettiin parvisänki pois, mutta... jokuhan se jo ehti hajottaa).
-siivottua ihan yleisesti, heitettyä paperiroskaa (vanhoja lehtiä yms) pois, laitettua kaikki vaatteet kaappeihin (miten ne aina kerääntyykin kasoiksi johonkin kuivaustelineen hujakoille?).
-haluaisin saada laitettua kaikki laukut ja korut järjestykseen (sitä varten tarttis käydä ettimässä yks koukku Ikeasta)
-haluaisin saada kaikki pinnat puhtaiksi (keittiö on kaikkein pahin, siellä on aina ruokatavaroiden lisäksi myös kaikkia kuitteja ja muita papereita)
-selvitettyä mitä kaikkia turhia vaatteita täältä löytyy - paljon!

Lueskelin tossa pitkään muotiblogeja, ja innostuin, että uusia vaatteita pitäis saada! Vaan juurihan niitä tilasin? Miksei koskaan kuitenkaan mikään miellytä? Ja sitten, jos lähden kauppoihin, niin tulee kuitenkin tunne, että "en mä mitään tarvii". Tai "en mä halua kuitenkaan käyttää rahojani tällaseen". Tavaraa on niin paljon, ettei seassa mahdu kulkemaan. Ja kuitenkin tartteis (mukamas) vaikka ja mitä. Kun koskaan ei ole mitään päälle pantavaa ;) Loppujen lopuksi kuitenkin aina totean, että käytän sittenkin mielummin rahani vaikka matkusteluun taikka kotijuttuihin. Mutta sitä ennen tarttis saada siistittyä tää läävä...

Matkalla Rodoksella

Päätettiin tänä kesänä lähteä Rodokselle. Oli sen verran halvat lennot ja majotus aamupaloineen, ettei voinut kieltäytyä. Pakko sanoa, että mielikuvat Rodoksesta olivat kovasti negatiiviset. Suomalaisia pilvinpimein jne. Totuus oli se, että nähtiin 2vk aikana jopa 4 suomalaispariskuntaa. Joko oltiin tosi hyvin jossain omissa menoissamme, tai sitten meillä kävi vaan hyvä tuuri ;)

Joka tapauksessa. Pakko sanoa, että Rodos oli yllättävän kiva paikka. Lämpöä piisasi (+42c), aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kokoajan. Lennot Norwegianilla menivät hyvin (mennessä suora lento, takaisin tullessa Tukholman kautta). Ihmiset olivat ystävällisiä (eikä meitä ainakaan kukaan koittanut huijata raha-asioissa, niinkuin monesti on kuultu varoteltavan). Ruoka oli hyvää (tosin fetasalaatti oli pettymys, sitä on hehkutettu joka suusta), tosin kallista. Rodoksella, sekä itse kaupungissa että koko saaressa oli paljon näkemistä. Muista tässä perheessä en mene takuuseen, mutta itseäni ainakin enimmäkseen kiinnostaa nähdä ja kokea asioita, ei välttämättä mitään extreme-hässäkkää vuorikiipeilyineen, mutta nähdä kulttuuria ja paikallisten elämää. Se onnistui.

Harmikseni en muista tämän ravintolan nimeä, palveluja ja ruoka olivat nimittäin erinomaisia! Ei ollut missään keskustan lähettyvillä, joten ohjeitakaan ei ole antaa... Maittavaa ruokaa joka tapauksessa ja varmasti koko matkan paras fetasalaatti ;) 

    Cheese balls, juustopallot! Huh, miten koukuttavia...


Meillä oli suhteellisen epämieluisa matka lapsen suhteen, joten usein jouduttiin lähtemään huomattavan aikaiseen aamuisin hotellista evakkoon... Hyvää aikaisissa herätyksissä oli se, että ehti nähdä hyvin paljon saarta eri suunnilta. Eräänä aamuna istuttiin bussissa jo klo06.... Tulipa nähtyä auringonnousukin.

                                                          Rodoksen linnan pihaa


Rodoksen keskustassakin oli yllättävän paljon katseltavaa. Sielläkin tuli käytyä jopa kolmesti. Pelkästään linnan tutkimiseen meni aikaa suhteellisen paljon. Käytiin museossakin, lapsi jostain syystä on innostunut niistä. Siinäkin hommassa meni pari tuntia. Kauppojakin olisi ollut, mutta niitä löytää Suomestakin... ;)

               Keskustassa kieltämättä oli suhteellisen nättiäkin jopa. 

Acropolis oli ihan näkemisen arvoinen - sinne tosin olisi voinut mennä muutoinkin, kuin kiertelemällä ja harhailemalla koko kylän ristiin rastiin ;) 


Parissa viikossa kyllä kerkeää tuon kokoisella saarella näkemään aika paljon. Me emme lainanneet autoa, joten julkisilla pyörittiin. Se hieman hidasti matkan tahtia, vuokra-autollahan nuo kaikki nähtävyydet olisi voinut kiertää hyvinkin paljon nopeammassa ajassa. Bussimatkailu on kuitenkin ihan antoisaa puuhaa - varsinkin, kun ilmastoinnit on kunnossa!

Kalithean kylpylä - ei kylpylä sinällään, entinen sellainen. Sisäänpääsymaksu oli pari euroa ja siellä sitten meressä polskittiin. Tulipa kuitenkin käytyä, syötiin koko matkan paras pizza!

Lindos. Nätti pieni paikka, mutta valmistaudu menemään sinne ennen klo.09 aamulla - sen jälkeen turistivirta on... Mieletön! Ellet sitten nauti ihmispaljoudesta :) 

Prasonisin "kylä" (tyyliin 2 ravintolaa ja kauppaa) oli ihan viihdyttävä kokemus. Ja varsinkin siinä +42c lämmössä HYVIN tuulinen ranta oli enemmän kuin miellyttävä. Wind surfingin katseleminen oli koukuttavaa, bussia odotellessa vierähti kolmisen tuntia (Prasonisiin menee päivässä ehkä 2 bussia, sillä jälkimmäisellä ei kannata mennä - se lähtee heti takaisin Lindokseen...). 

Epta piges eli seitsemän lähdettä ei ollut kovinkaan kummoinen nähtävyys. Kyllähän siellä pienen lapsen kanssa sai aikaa kulumaan, ja varmasti jos sattuu olemaan vaikka Hollannista tai jostain muilta laakeilta mailta kotoisin, voivat pienet mäennyppylät ollakin mielenkiintoisia... Suurin kokemus ehkä kuitenkin oli tämä 180m pitkä tunneli, joka johti pienelle lammelle. 

Petaloudesissa eli perhoslaaksossa käyntiä suosittelen! En tiennyt, että voisin innostua ja kiehtoutua (eihän tuollaista sanaa olekaan!) perhosista niin paljon. Toisaalta, niitä oli hurjan paljon...

Puu perhosia täynnänsä... Eiväthän ne noin paikallaan ollessaan juuri miltään näyttäneet, mutta sitten kun lähtivät lentoon puista ja kallioista... Huimaa.

Kameiroksen muinainen kaupunki. Olihan niitä raunioita... 

Kaikista hienointa oli kuitenkin Symin saarella. Sinne pääsee 25e/edestakainen laivamatka. Ennen Symin kaupunkia on pieni piipahdus Panormitiksen kylässä, jossa on yksi kirkko, pari kauppaa ja hotellia. Ei siis mainitsemisen arvoista... Ellei tykkää kirkoista :) 


Siinäpä se matka pääpiirteittäin. Tai ainakin nähtävyyksiensä puolesta. Mietin, että pitäisiköhän entisistäkin matkoista kirjoitella jotain tarinaa, jos joku joskus saisi jotain pientä inspiraatiota tai kipinää. Itse ainakin aina ennen matkoja selaan toisten juttuja kohdemaista ja mietin, minne haluaisin mennä ja mitä nähdä... :)

Hetki ennen juhannusta.

Ja tietenkin sairaana. Kuinkas muutenkaan. Vaan onneksipa ei koskaan ole mitään suunnitelmia, niin ei pääse suunnitelmat menemään myttyyn. Positiivisuus ennen kaikkea ;)

Pitihän se käydä pihalla kattomassa, miten kasvit voi. Luulen kyllä, että näillä sateilla mikä vaan voi hyvin (paitsi ihmiset...). Riemastuttaa, miten hienosti kasvit ja muut on alkanu kasvamaan. Jopa onneton luumupuu näyttää siltä, ettei ehkä kuolekaan. Vähän epäilytti, kieltämättä...

Luumupuu tekee sittenkin lehtiä! Luumuja tuskin tänä vuonna vielä ilmaantuu, mutta pääasia, että koko puu on hengissä! Aikamoista... :) 

Muillekin kasvistoille näytti kuuluvan hyvää. Tosi hieno homma, koska en satu olemaan mikään viherpeukalo. Onneksi tää Suomen kesä kyllä hoitaa niiden kaikkien kastelun, joten eivät pääse kuolemaan edes siksi, että unohdan jotain niinkin tarpeellista, kuin veden...

Tämäkin onneton puska oli ihan käppyrä ja kuivehtuneen näköinen, mutta jostain kumman syystä siihenkin lähti tulemaan lehtiä ja marjoja. Väittäisin jopa, että tämä saattais olla joku viinimarja, mutta mistä noita tietää mitä karviaisia loppujen lopuksi kuoriutuu... x) 

Mansikasta on sellainen tuntuma, että vielä tänä kesänä saadaan marjaa! :) 

Ulkona on siis aika hyvin asiat. Kuin myös ystävillämme oraville... Jokunen aika sitten väitin, että ne lähtivät muualle, joten meidän välikatto sais olla rauhassa. Kunnes tänään (36h unien jälkeen) heräsin tuttuun rapisteluun. Joka oli ehkä vielä normaalia äänekkäämpää. Jossain lähes paniikkifiiliksessä olin melko varma, että nyt ne syö koko katon samalla vetäsyllä.

Viikon alkupuolella käytiin Citymarketissa ja ostettiin sieltä kokeilumielessä jostain alennuslaarista sellanen ultraäänilaite, jonka pitäis ajaa kaikkia pikkuötököitä pois tiloista. Tänne tunkee ainakin muurahaisia ihan sutena (ei varmaan vaikutusta sillä, että otettiin rappusten edestä laatat pois ja siellä niillä oli pesä... eikä varmasti silläkään, että täällä on kuitenkin se 4 asujaa, joilta varmasti jokaiselta jää jotakin murua pöydille, lattioille ja muillekin tasoille...). No, muurahaiset väheni huomattavasti sillä laitteella. Jos aiemmin oli vaikkapa 10 pöydällä, niin nyt enää 1. Mietin sitten siinä juuri heränneenä, että kun sen laitteen pitäisi myös rottiin/hiiriin tehota, niin josko oraviinkin? Kävin nappaamassa laitteen seinästä (tämä on sellainen pistorasiamalli) ja tökkäsin yläkerrassa kiinni rasiaan. Nyt kun kävin kuuntelemassa, niin ei risahdustakaan. Toki voihan se olla, että lähtivät vaikka kauppareissulle tms...
Muurahaiset kyllä palasivat pöydille hyvinkin rivakasti, mutta en nyt sitten tiedä kumpi on pienempi paha. Onhan ne muurahaiset aika ällöjä, mutta tuskin ainakaan yhtä nopeasti tuhoavat taloa, kuin oravat... Tai sitten täytyy mennä ostamaan toinenkin karkotin :) ...tai vaihtoehtoisesti siivota hieman enemmän ;)

Kesällä aika kuluu nopeasti :)

Ihan hups vaan pari viikkoa mennyt ilman, et edes kuvia oon kamerasta siirtänyt koneelle. Nyt tuli sen aika.

Pari viikkoa sitten sain kaverilta viestin yhdeksän aikaan aamulla: "onko sulla munia? Tuun tekemään teille nokkoslettuja". Huh, mietin, vastasin että älä nyt ihan vielä tuu, koitan herätä ensin. Vaatteet päälle, koira ulos ja odottelemaan. Kaveri tuli kera lastensa, oli tosissaan kerännyt aamutuimaan nokkasia ja ryöpännytkin ne :D 

Taikina valmiiksi...

...ja hetken päästä paistelemaan lettuja... :) 




Epäilin hieman noita lettuja, vaikkakin pitkän aikaa jostain syystä on tehnyt mieli niitä. Oli siis ihan kokonaan uusi tuttavuus. Ihmeellistä, miten mukamas vaikeaa tollastenkin tekeminen on, vaikka ei kai siinä mitään vaikeutta ollut? Tai no, itsehän en nokkasia poiminut ja ryöpännyt, mutta... ;) 
Letut meni hujauksessa, lapset söivät innolla. Maku oli todella hyvä! 

Mahtavia lettuja, kerrassaan. Suosittelen! :) 


(Lettujen ohje oli suunnilleen tämä, tosin mitään turhia härpäkkeitä ei mukana ollut. Munat, maidot, jauhot, nokkoset ja öljy).

Pihamaatakin on koitettu vähän siivoilla. Sinne on syystä taikka toisesta ajautunut kaikkea kummallista roinaa. Mies soitti, kun olin sisällä, että "tuu kattomaan, täällä on joku pikkutirppa!". Oli nostanut siis pihalla puiden suojamuovina olleen suuren muovin, ja saanut lähet sydänkohtauksen, kun sieltä oli pienen pieni linnunpoikanen tipahtanut. Pihassa asunee siis oravien lisäksi myös kaiken maailman lintuja pesineen ja poikasineen.

Tämä tyyppi itki puussa lohduttomasti...

...tämä tyyppi löytyi lehtien seasta piileksimästä (ei ollut yhtään niin hädissään kuin vanhempansa), en viitsinyt kovin kauaa zoomailla, ettei isä tai äiti saa hermoromahdusta... 

...ja tämä kaunis kuorikin vielä löytyi... :) 


Aikamoista metsäläisten elämää täällä kaupungissa vietetään... x)

Nokkosten ja lintujen lisäksi täällä oli vielä hoitokoirakin. Tuli ja nautti (toivottavasti!) olostaan viikon täällä hullunmyllyssä :) Tyttö oli ensin hieman arka, mutta lopulta pisti meidän mäyris-pojalle tiukat rajat. Pari päivää, iltaa ja yötä piti miettiä, että missä sitä uskaltaa olla; lopulta löysi paikkansa sängystä - tietenkin mun tyynyltä... :) Mäyräkoira sentäs ymmärsi pysyä edelleen jalkopäässä... :)

Äkkiä sitä oppii talon tavoille ja löytää parhaat paikat: hiekkaisen ja kenkäisen, mutta niin aurinkoisen kuistin :) 

Kovaääninen mäyräkoirakin tais loppujen lopuks olla ihan kiva kaveri... :) 

Mäyräkoiran elämä on rankkaa, toisinaan tarvii jaksaa haukotellakin kesken auringonpaisteen... :) 




Eräänä päivänä pihalle oli myös ilmaantunut yks kaks lisää kasveja (kiitoksia työkaverille!). Mansikoita oli taas ihan pilvin pimein. Lapsen kanssa sitten rakenneltiin erikoisen hieno laatikko niille. Lapsi lähes tulkoon ihan itse naulasi laudat... ;) Köyhän miehen kukkalaatikoita nääs, ajavat kuitenkin asiansa :) Mansikoiden paikka tuli tietenkin leikkimökin nurkalle, lapsi saa itse mansikkansa hoidella - ja syödä tietenkin myös :)

Samalla kiepauksella mansikoiden (ja muistaakseni 23 muun kasvin lisäksi!) pihaan tuli myös minttu. Mahtavan näköinen puska. Vielä en jaksanut maahan kaivaa, vaan näyttäähän tuo pärjäävän näinkin:

Tästä tehdään salettina Caipiroskaa. Sitten kun lapsi on jossain muualla kuin kotona. Eli ehkä... 12v päästä? :D 

Aloin miettimään, että montahan viikkoa siitä todellisuudessa on, kun viimeksi olen kuvia edes koneelle purkanut... Koska olen ehtinyt myös käymään Tampereella yhden viikonlopun. Tai sitten aika tosissaan menee nopeasti. Reissu oli todella mahtava! Voiko olla muuta, jos käy parhaan ystävän luona kylässä? :) Tapasin myös parhaan ystävän suurimman rakkauden, söpön pikkupojan. Helppo ymmärtää, miten joku rakastuu tuon näköiseen nuoreen mieheen ;)

Perjantai-ilta meni rattoisasti jutellessa ja kuljeskellessa keskustassa. Hämmästelen joka kerta, miten paljon jostain paikasta voi tykätä. Tampere on toinen niistä paikoista, joka tuottaa tykytyksiä sydämeen, kun edes lähestyy kyseistä kaupunkia. Erikoista ja aika kivaakin :)

Baarin edestä keskustassa

Rakkauslukkoja, vai mikskä näitä nyt voi sitten sanoa... :) 

Vesi lukkojen lähellä

Hyvin hurmaava viitoitus :) 

Kaunis on kesäyö keskustorilla... :)

Näsinneula öiseen aikaan

Suomen kesä... Klo.2.30 yöllä... :) Ihme, jos ei aina väsytä... ;) 


Paljon sitä kyllä parissa viikossa ehtii tapahtua. Paitsi kotirintamalla :) Salaojat ei ole yllättäen kaivautuneet ihan itsestään, mutta aikaahan tässä elämässä on. Ja hiljaa hyvä tulee... :)