Mies otti ja vapaapäivänsä kunniaksi maalas eteisen. Voin sanoa, että näin puoliks maalattunakin on niin maan paljon paremman näkönen, ku aiemmin! Ihan uskomatonta, miten paljon yks maali voi tehdä. Ja vieläpä valkonen. Joka ei todella kuulu mun lempiväreihin. Mut hieno tulee! Ja toi ku on vähän tollasta "paneelia" (naisena en osaa sanoa mikä se vois olla - jotain sellasta, jossa on kuitenki vähän joku väli "lautojen" välissä), niin tulee aika hauskan näkönen, kun jää ne väliköt näkyviin :)
Kunhan vielä saatais portaikkoki väsättyä, niin kyllä tosissaan ilo irtoaa (mies on varmaan samaa mieltä, kun saa tapetoida sen - en mä vaan ala notkumaan missään portaikoissa jollain tikkailla! Ei uskalla, ei). Tää on jotain uskomattoman ihanaa, kun tulee aina vaan paremman näköstä :) En malta odottaa kaikkea muuta remontointia, jotka vielä jossain kohtaa tehdään. Heh, isot on suunnitelmat, mutta hitaasti valmistuu... :)
Kamalasti ois kaikkea muutakin puuhaa, edelleen on se tauluprojekti kesken, mutta jotenki se on jotain vailla, vaan mitä? Mun oma taulu on kanssa tossa odottamassa jotain inspiraatiota, mut ei sekään oikein iske. Vaan eikö nyt kaikki tollaset taiteelliset jutut täydykin tehdä sitten, kun siltä tuntuu, eikä pakolla ;) Jotenkin ei vaan sovi mun luonteelle "kaikki mulle heti nyt!". Täytyy vaan totutella olemaan :)
Jos sitten taas nukkumaan pyörähtäis, jos sais huomenna jotain aikaseks... Haaveissa ainakin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti