Alkaa vihdoin olemaan kevät, ihanaa! Lumi sulaa ja ehkä joskus vielä jopa pihakin näkyy ja saadaan nurmikkokin jonain vuonna :) Sitä aidan rakennusta odotan eniten, että koirat pääsis pihalle. Vapaana ja juoksemaan. Tai vaikka makaamaan ja nauttimaan auringosta ja heinistä nenää kutittamassa... :)

Tilattiin kokeilumielessä bio-ekologinen pesupallo Grouponista, jonka kanssa ei käytetä mitään pesuaineita. Pallon sisällä on keraamisia kuulia ja niiden pitäisi pestä vaatteet. Teki mieli jo aiemmin tilata jotain pesupähkinöitä tms, mutta ei tullut koskaan tehtyä sitä.
Ohjeiden mukaan tuon pallukan voi heittää kesällä aurinkoon ja se "aktivoi" keraamiset kuulat uudelleen ja teho säilyy... Saapa nähdä, mielenkiinnolla odotan kuitenkin, sillä pesuaineiden ostaminen ja käyttäminen on käynyt kyllästyttämään. Tai lähinnä se kaikki mömmö, mitä ne sisältävät.
Koitin kyllä jo aiemmin Lumme-pesuainetta (on hajusteeton, fosfaatiton, zeoliititon; tuolta sivulta sai tilattua näytepakkauksen), mutta sitten tuo pesupallo osui silmään ja se kotiutui tänne. Mielestäni Lumme tuoksui ihan hyvältä ja olisin voinut sitä testata enemmänkin. Vaan nyt testataan tuo. Ihme ekoilija mustakin tulee... Heh, tuskin on huono homma :)

Pesupallero

Pikku-Caracolista piti vielä päivittää, että poika reipastuu päivä päivältä, tykkää nukkua levottomasti nukkuvan lapsen vieressä (miksi? En tiedä enkä ymmärrä), makaa lapsen sylissä sohvalla, on alkanut heiluttamaan häntää aika usein, alkanut nirsoilemaan ruuasta (mielestäni hyvä merkki, ilmeisesti ymmärtää, ettei kaikkea ole pakko syödä kiireellä ruokaa tulee jatkossakin), kaatuu kyljelleen sänkyyn tai sohvalle, jos ei huvittaisi lähteä lenkille jne. :D Luulin eilen illalla, että sai jonkun kohtauksen, halvauksen tai jonkun, kun lähdin hakemaan vielä viimeisen kerran iltalenkille. Ei tullut huutelulla alakertaan (yleensä tähän mennessä on tullut heti, kun on kuullut, että jonkun hihnaa heilutetaan), joten lähdin hakemaan ylhäältä. Siellähän tuo makas sängyssä, miehen vieressä, katsoi ihan kuin hullua. Ei todellakaan noussut ja kun nostin pystyyn, kaatui kyljelleen. Nostin uudelleen, kaatui taas. Tuijotti vaan sen näköisenä, että "siinähän yrität..." :D Kannoin sitten alakertaan ja pihalle, kyllähän sitten kelpasi kävellä. Kiesus... :)
Aamulla meinasi puuhata samaa, tällä kertaa lapsi pääsi todistamaan tätä tapahtumaa ja nauroi katketakseen. Aikamoinen epeli tuo pikkukoira, kyllä... :)
Mutta kuten tekstistä voi todeta, on erinomainen kaveri lapselle, ei juurikaan hypi (mua vasten kyllä, en tiedä pitääkö lauman päällikkönä, tulee aina ekana mua vastaan), ei hauku (paitsi tietenkin mäyräkoiran aloittaessa ja jos joutuu jäämään yksin), ei sähellä ja häsellä, haluaa vain olla lähellä. Ehdottoman kiva koira... :)

Tosissaan, kevät on. Sen huomaa myös mäyräkoira. Joka ottaa kyllä kaiken irti - vaikkakin vihaa mennä ulos, siellähän on märkää (vaikkakaan ei enää kylmää...). Oman sorttinen elukka sekin... :)

Auringonpalvoja... Ja erikoiset asennot... :)

Auringonkoirien aurinkokoira... :)