Voihan elämä. Ja elämän pattitilanteet.

Aamulla laittelin aamupalaa ja tuli mieleen, että ostinhan eilen tuolle miehelle ihan synttärilahjankin. Dadaa!

Onneks miehiä on helppo miellyttää... ;) 

Tänään ei ollut yhtään niin puuhakas päivä, kuin eilen. Tänään ei ois jaksanu oikeestaan mitään. Ja kun ei jaksa mitään ja lapsi viilettää ulkona, aika menee tosi nopeesti. Ihanaa vaan olla tekemättä mitään. Oon niin kaivannu tätä, vuosia. Luulin oikeesti, että lapset ei kasva koskaan, vaikka kaikki aina jankuttaa, että "lapset kasvaa niin nopeesti, mussunmussun". No, nyt se on kasvanu. Parasta. No, käytiin koirapuistossa kuitenkin, miehen sisko oli siellä koiransa kanssa. Koirapuistotreffit :) Menoa ja meininkiä piisas. Jopa laiskiaiset pääs liikkeelle eikä istuneet vaan perät jäässä ;)

Kotiin tullessa kävin kiertelee tätä "tilusta", kyllä sieltä tosissaan kukkia puskee :)

Viimesin tärähti tuulessa, mutta on jotenkin kiva kuva kuitenkin... :)




Niin, se elämän pattitilanne. Mäyräkoiralle tuli joku patti kainaloon. Ja nyt se on parissa päivässä kasvanut kohtalaisen paljon. Ei näytä ollenkaan rasvapatilta (eikä edes liiku), ei finniltä tai miltään. Vähän niinkuin luomi.

Tosi tylsässä paikassa koko patti, varmasti kokoajan hinkkaa kävellessä... :( Onneks mäyräkoira on kuitenkin suhteellisen sohvaeläin, joten jos nyt sen aikaa kävellään vaan pikasia lenkkejä, kunnes selviää mikä tuo on. Googlella selaillessa silmiin osu histiosytooma. Kuvassa oleva patti näyttää ihan samalta, kuin tuo meidän koiran. Ja kehityskin näyttää ihan yhtä rivakalta. Kiesus, miten helpottavaa on löytää jotain selitystä sille, mitä joku VOISI olla. Melkein jo itkua väänsin, että nyt sillä on joku maailman isoin syöpäkasvain ja se kuolee. En ole laisinkaan dramaattinen...

No, Betadinea käydään ostamassa huomenna blogin suosittelemalla tavalla (jossain toisella sivustolla sitä suositeltiin, käy myös hot spotiin, joten tuskin se turhaa kamaa on; muutoinkaan). Huh. No, vähällähän on mäyräkoiran kanssa päästy, rokotukset haettu ja kerran vai peräti kahdesti ollut korvatulehdus. Joskus aikanaan, kun oli collieita, taisin yhden kanssa käydä lääkärissä, kun astui lasin päälle. Aika hyvin menny neljän koiran kanssa.

Mietin tossa äskettäin paljonkin asioita, joista olis voinut kirjottaa, mutta... ehkä myöhemmin. Josko nyt olis nukkumisen aika, huomenna taas töihin. Toivomme hyvää säätä! :)

Ps. Miks tää teksti meni tällaseks "kuvatekstiks", miksen saa enää normaalia kirjotusta aikaseks? Ja joo, yks niistä mun miettimistä asioista oli se, että joskus tuntuu niin hölmöltä kirjotella itekseen, ei kukaan ainakaan koskaan kommentoi tänne mitään ;) Toisaalta taas: nuorempana kun kirjotteli päiväkirjaakin, ei siihenkään (luojalle siitä kiitos!) kukaan mitään kommentoinu. Kai sitä jotenkin vaan kuvittelee, että blogi, joka on ainakin olevinaan "koko maailman ulottuvilla" (jepjep.. :D) ois enemmän vuorovaikutteinen :) Toisaalta taas on ihan mukavaakin kirjotella itelleen :) Ja alunperin kait taloblogin tarkotus olikin kirjotella muistiin asioita, joita täällä talossa tapahtuu. Nyt vaan koko blogi on siirtyny myös vähän koiriinpäin, ehkä niistä on nyt ajan kanssa tullut hieman enemmän keskipisteitä tässä elämässä. Mutta kunhan nyt ne ilman lämpenee, niin ehkä täällä talossakin alkaa taas tapahtumaan (tuntuu, että oon sanonut ton aiemminkin.....).