Oi ja voi

Lapsi on ollut nyt jokusen päivän kesälomalla. Äiti myös. Oli suuret kuvitelmat, mitä teen. Tai no suurin taisi olla se, että siivoan tän läävän. Nyt kun on kaksi koiraa (tällä hetkellä vaan hetkellisesti, katsotaan joulun jälkeen uudelleen), niin karvaakin on sen mukaisesti. Ja ihan ku täällä ei muuten koskaan olis sotkua ;) No, olenhan tässä ihan ahkeroinut ja kahdesti täyttänyt astianpesukoneen. Kerran pesin koneellisen pyykkiä. Tolleen matkan jälkeen sitä pyykkiä voisi mahdollisesti olla enemmänkin tarjolla...? ;)

Jotenkin ei vaan innosta. Ei huvita. Ei kiinnosta. Mutta. Oon tässä nyt kärsinyt kovasti päänsäryistä ja huulten puutumisista. Tänään huomasin, että sellaista ei ole ollut ollenkaan. Voiko olla, että on ollut niin kova stressi ja paine lapsen kanssa, että on saanut siitä itelleen aikaiseksi tollasia tuntoja? En kyllä yhtään ihmettelis...

Joka tapauksessa. Tässä tän lomailun aikana olis toiveissa saada
-hankittua lapselle uus sänky (sellanen jo tulikin, kun purettiin parvisänki pois, mutta... jokuhan se jo ehti hajottaa).
-siivottua ihan yleisesti, heitettyä paperiroskaa (vanhoja lehtiä yms) pois, laitettua kaikki vaatteet kaappeihin (miten ne aina kerääntyykin kasoiksi johonkin kuivaustelineen hujakoille?).
-haluaisin saada laitettua kaikki laukut ja korut järjestykseen (sitä varten tarttis käydä ettimässä yks koukku Ikeasta)
-haluaisin saada kaikki pinnat puhtaiksi (keittiö on kaikkein pahin, siellä on aina ruokatavaroiden lisäksi myös kaikkia kuitteja ja muita papereita)
-selvitettyä mitä kaikkia turhia vaatteita täältä löytyy - paljon!

Lueskelin tossa pitkään muotiblogeja, ja innostuin, että uusia vaatteita pitäis saada! Vaan juurihan niitä tilasin? Miksei koskaan kuitenkaan mikään miellytä? Ja sitten, jos lähden kauppoihin, niin tulee kuitenkin tunne, että "en mä mitään tarvii". Tai "en mä halua kuitenkaan käyttää rahojani tällaseen". Tavaraa on niin paljon, ettei seassa mahdu kulkemaan. Ja kuitenkin tartteis (mukamas) vaikka ja mitä. Kun koskaan ei ole mitään päälle pantavaa ;) Loppujen lopuksi kuitenkin aina totean, että käytän sittenkin mielummin rahani vaikka matkusteluun taikka kotijuttuihin. Mutta sitä ennen tarttis saada siistittyä tää läävä...

Matkalla Rodoksella

Päätettiin tänä kesänä lähteä Rodokselle. Oli sen verran halvat lennot ja majotus aamupaloineen, ettei voinut kieltäytyä. Pakko sanoa, että mielikuvat Rodoksesta olivat kovasti negatiiviset. Suomalaisia pilvinpimein jne. Totuus oli se, että nähtiin 2vk aikana jopa 4 suomalaispariskuntaa. Joko oltiin tosi hyvin jossain omissa menoissamme, tai sitten meillä kävi vaan hyvä tuuri ;)

Joka tapauksessa. Pakko sanoa, että Rodos oli yllättävän kiva paikka. Lämpöä piisasi (+42c), aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kokoajan. Lennot Norwegianilla menivät hyvin (mennessä suora lento, takaisin tullessa Tukholman kautta). Ihmiset olivat ystävällisiä (eikä meitä ainakaan kukaan koittanut huijata raha-asioissa, niinkuin monesti on kuultu varoteltavan). Ruoka oli hyvää (tosin fetasalaatti oli pettymys, sitä on hehkutettu joka suusta), tosin kallista. Rodoksella, sekä itse kaupungissa että koko saaressa oli paljon näkemistä. Muista tässä perheessä en mene takuuseen, mutta itseäni ainakin enimmäkseen kiinnostaa nähdä ja kokea asioita, ei välttämättä mitään extreme-hässäkkää vuorikiipeilyineen, mutta nähdä kulttuuria ja paikallisten elämää. Se onnistui.

Harmikseni en muista tämän ravintolan nimeä, palveluja ja ruoka olivat nimittäin erinomaisia! Ei ollut missään keskustan lähettyvillä, joten ohjeitakaan ei ole antaa... Maittavaa ruokaa joka tapauksessa ja varmasti koko matkan paras fetasalaatti ;) 

    Cheese balls, juustopallot! Huh, miten koukuttavia...


Meillä oli suhteellisen epämieluisa matka lapsen suhteen, joten usein jouduttiin lähtemään huomattavan aikaiseen aamuisin hotellista evakkoon... Hyvää aikaisissa herätyksissä oli se, että ehti nähdä hyvin paljon saarta eri suunnilta. Eräänä aamuna istuttiin bussissa jo klo06.... Tulipa nähtyä auringonnousukin.

                                                          Rodoksen linnan pihaa


Rodoksen keskustassakin oli yllättävän paljon katseltavaa. Sielläkin tuli käytyä jopa kolmesti. Pelkästään linnan tutkimiseen meni aikaa suhteellisen paljon. Käytiin museossakin, lapsi jostain syystä on innostunut niistä. Siinäkin hommassa meni pari tuntia. Kauppojakin olisi ollut, mutta niitä löytää Suomestakin... ;)

               Keskustassa kieltämättä oli suhteellisen nättiäkin jopa. 

Acropolis oli ihan näkemisen arvoinen - sinne tosin olisi voinut mennä muutoinkin, kuin kiertelemällä ja harhailemalla koko kylän ristiin rastiin ;) 


Parissa viikossa kyllä kerkeää tuon kokoisella saarella näkemään aika paljon. Me emme lainanneet autoa, joten julkisilla pyörittiin. Se hieman hidasti matkan tahtia, vuokra-autollahan nuo kaikki nähtävyydet olisi voinut kiertää hyvinkin paljon nopeammassa ajassa. Bussimatkailu on kuitenkin ihan antoisaa puuhaa - varsinkin, kun ilmastoinnit on kunnossa!

Kalithean kylpylä - ei kylpylä sinällään, entinen sellainen. Sisäänpääsymaksu oli pari euroa ja siellä sitten meressä polskittiin. Tulipa kuitenkin käytyä, syötiin koko matkan paras pizza!

Lindos. Nätti pieni paikka, mutta valmistaudu menemään sinne ennen klo.09 aamulla - sen jälkeen turistivirta on... Mieletön! Ellet sitten nauti ihmispaljoudesta :) 

Prasonisin "kylä" (tyyliin 2 ravintolaa ja kauppaa) oli ihan viihdyttävä kokemus. Ja varsinkin siinä +42c lämmössä HYVIN tuulinen ranta oli enemmän kuin miellyttävä. Wind surfingin katseleminen oli koukuttavaa, bussia odotellessa vierähti kolmisen tuntia (Prasonisiin menee päivässä ehkä 2 bussia, sillä jälkimmäisellä ei kannata mennä - se lähtee heti takaisin Lindokseen...). 

Epta piges eli seitsemän lähdettä ei ollut kovinkaan kummoinen nähtävyys. Kyllähän siellä pienen lapsen kanssa sai aikaa kulumaan, ja varmasti jos sattuu olemaan vaikka Hollannista tai jostain muilta laakeilta mailta kotoisin, voivat pienet mäennyppylät ollakin mielenkiintoisia... Suurin kokemus ehkä kuitenkin oli tämä 180m pitkä tunneli, joka johti pienelle lammelle. 

Petaloudesissa eli perhoslaaksossa käyntiä suosittelen! En tiennyt, että voisin innostua ja kiehtoutua (eihän tuollaista sanaa olekaan!) perhosista niin paljon. Toisaalta, niitä oli hurjan paljon...

Puu perhosia täynnänsä... Eiväthän ne noin paikallaan ollessaan juuri miltään näyttäneet, mutta sitten kun lähtivät lentoon puista ja kallioista... Huimaa.

Kameiroksen muinainen kaupunki. Olihan niitä raunioita... 

Kaikista hienointa oli kuitenkin Symin saarella. Sinne pääsee 25e/edestakainen laivamatka. Ennen Symin kaupunkia on pieni piipahdus Panormitiksen kylässä, jossa on yksi kirkko, pari kauppaa ja hotellia. Ei siis mainitsemisen arvoista... Ellei tykkää kirkoista :) 


Siinäpä se matka pääpiirteittäin. Tai ainakin nähtävyyksiensä puolesta. Mietin, että pitäisiköhän entisistäkin matkoista kirjoitella jotain tarinaa, jos joku joskus saisi jotain pientä inspiraatiota tai kipinää. Itse ainakin aina ennen matkoja selaan toisten juttuja kohdemaista ja mietin, minne haluaisin mennä ja mitä nähdä... :)