Rakennushommia.

Alkaa kuulkaas olemaan kuisti valmistumaan päin :) Kaikki tiivisteet (onkohan toi niiden nimike? Oon kyllä varsinainen remppa-Riitta!) on seinien välissä ja ikkunatkin alkaa näyttämään ikkunoilta.

Kuistin lisäksi pistettiin vähän makkaria uuteen uskoon. Jepjep. Hyvä, kun koko huoneeseen edes mahtuu:

Tässä alkuasetelma. Vasemmalla näkyvä kaappi heitettiin ihan reilusti ikkunasta ulos. Oikealla näkyvä kaappi siirrettiin niin, että sen taakse tuli "vaatehuone". Kaappi oli pakko siirtää, sillä teimme tilauksen takasta, ja jos kaappi olisi jäänyt paikalleen, olisi se ollut suoraan hormin kohdalla. Lämpö olisi siis ehkä jäänyt vaan kaappiin, muttei päässyt lämmittämään huonetta ollenkaan. Hiemanhan tuo tilaa nykyisellä paikallaan vie, mutta nyt kaikki vaatteet saatiin tuohon kaappiin ja sen taakse tulleeseen tilaan. Tai no, ei vielä saatu, sillä huonehan on edelleen aivan järjetön sekamelska. Ehkä myöhemmin...
Oven ulkopuolella näkyy kaikki talvivaatteet (no ei suinkaan kaikki...), jotka pitäisi saada jonain kauniina päivänä vintille. Ehkei kuitenkaan ennen tulevaa talvea, on tässä nyt hieman muutakin hommaa ;)

Myös mäyräkoira on hoitanut oman osuutensa remontoinnista.

Hieman maitotölkkejä pienennettynä... 

...ja maatakin on kaivettu: suoraan miehen tekemien uusien portaiden alta. Kyllä tuli koiraa kiiteltyä :) 

Fiilis taitaa alkaa olla aikalailla tämä... :) 

Tänään kuitenkin vielä käymään puolilta öin lentokentällä, käydään viemässä Auringonkoirat.com :ille tavaralähetys. Samalla ehkä joudutaan hieman kurkkaamaan koteihinsa tulevia uusia koiria... :)

Voihan suru ja voihan ilo.

Tänään pienen pieni Caracol sitten lähti omaan kotiin. Onnistuin pidättelemään itkua, kun haettiin. Lapsen sitten myöhemmin sanoessa, että sen tulee Caracolia ikävä, ei enää voinut olla pientä itkua tirauttamatta. Kamalan vaikeeta tollanen luopuminen, vaikkakin tiesi, että koira on vain hoidossa ja etsii kotia. Caracol kuitenkin oli aivan mahtava koira, kiltti ja ystävällinen ja reipas.

Hyvää tässä kaikessa on kuitenkin se, että jäi lähelle asumaan ja hoitopaikkaa tarvittaessa saa aina tulla meille. Joten eiköhän me tässä vielä nähdä :) Ja kyläänkin saadaan tarvittaessa mennä :)

Tältä näytti Caracolin ja mäyräkoiran viime hetket, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... <3

Ihania poikia <3

Kuitenkin olen melko varma, että heinäkuun jälkeen meidän pesue voisi vastaanottaa seuraavan kodin etsijän... Oli äärettömän hieno huomata, miten koira alkaa voimaan paremmin, paino nousee, turkki alkaa kiiltämään ja se nauttii seurasta... Kaiken maailman kokemuksia sitä onkin :)
Mies kyllä tuumasi, että ei kovin montaa menetystä kestä, tai tulee hulluksi... :) Mut eihän kai niistä kaikista tarvii luopua, hahaa :) Caracol olis kyllä ehdottomasti ollut sellainen, joka olis kannattanut pitää, jos koiran olisi itselleen halunnut. Jopa isäni, joka ei ole juurikaan viehättynyt koirista (tai on omalla tavallaan, muttei elämäntyylinsä vuoksi; paljon matkustelua jne.) sanoi alkujaan, että tämän on "ihan älyvapaata puuhaa", kun sanoin että meille tulee kotihoitolainen. Nyt kun sitten kerroin, että Caracol lähti, niin kysyi sitten, että meinataanko ottaa toinen hoitolainen jossain kohtaa. Kun vastasin, että eiköhän, niin tuo tuumasi, että "sehän hieno homma". Niin ne päät kääntyy... :)

Kuisti. Ja argh.

...tämä teksti olikin säilynyt jotenkin ihmeen kaupalla jossain luonnoksissa, joten lisään senkin nyt sitten tänne - ja säästän sen toisen (tupla-argh), sillä siinä oli enemmän kuvia (siis ainakin kaksin kappalein enemmän ;D).
Tähän en ehtinyt kovinkaan paljoa kirjottamaan - ja hermo kärähti taas, kun katos tekstit. Mulla ei jotenkin oo tää blogihomma hallussa... :)


Kirjoitin jo puolen tunnin verran tekstiä, kunnes sitten koko sivu katosi. Näin. Otetaan uusiksi. Ja vähän lyhennettynä.

Pyydettiin siis tarjouksia eri ikkunavalmistajilta. Kolmelta saatiin vastaus, yksi niistä tuli käymään paikalla, kaksi ei vastannut. Se, joka kävi täällä (Skaalalta), oli miellyttävä ja tuli toimeen meidän koiralauman kanssa - joten selvä peli, ikkunat lähti tilaukseen ;) Samalla vaivalla otettiin uusi ulko-ovi. Ikkunoiden pitäisi tulla nelljän viikon aikana.

Nyt sitten viikonloppuna tuli siivottua eteistä (no joo, mies siivosi, mä imuroin muualla - vai istuin, no, sama se... :) ). Tarkoitus on laittaa eteiseen lattioihin ja seiniin villat, on ollut kylmäeteinen tähän asti. Nyt kun tulee paremmat ikkunat (ei yksi-kerroksisia ja muutenkin huonoja ikkunoiden pokia...), niin varmasti hyvä tulee :)

Tänne muuttaessa lattialla oli jo matot, jotka pidettiin lattiassa, koska olivat todella pätevät kuran ja lian pitäjät. Nyt kun ne nostettiin, alta löytyi yllätys. Heh.

Onneksi tosissaan oli suunnitelma, että laitetaan lattiatkin uusiksi. Tuohan on vaan joku vaneri ("puristepahvi", sanoo mies?), ja puu sen alla hyvässä kunnossa, joten ei suurempaa hätää. Nauratti silti, että hyvältä näyttää.
No, ei muuta kun hommiin ja homma selvä - kamalan helpolta ja nopealta saan kuulostamaan tän remontoinnin ;)

Perjantaina pihallakin huomasin, että pienet krookukset meinaa tunkea maasta :) Sisällä Naistenpäivän ruusukin tekee lisää kukkia, kuvittelin sen jo kuolleen (kas, Rouva Puutarhuri täällä hei!).

Käytiin viikonlopun aikana myös koirapuistossa kahden pienimmän kanssa. Täysin turhaa puuhaa. Pojat istu pyllyt jäässä, pelkäsivät kai, että hylätään ne sinne, jos vähänkään lähtevät ;) Sitten kun ihmiset liikku, niin perässä kuljettiin. Kotona taas juostiin ja riehuttiin, yllätys :)

Alkaa vihdoin olemaan kevät, ihanaa! Lumi sulaa ja ehkä joskus vielä jopa pihakin näkyy ja saadaan nurmikkokin jonain vuonna :) Sitä aidan rakennusta odotan eniten, että koirat pääsis pihalle. Vapaana ja juoksemaan. Tai vaikka makaamaan ja nauttimaan auringosta ja heinistä nenää kutittamassa... :)

Tilattiin kokeilumielessä bio-ekologinen pesupallo Grouponista, jonka kanssa ei käytetä mitään pesuaineita. Pallon sisällä on keraamisia kuulia ja niiden pitäisi pestä vaatteet. Teki mieli jo aiemmin tilata jotain pesupähkinöitä tms, mutta ei tullut koskaan tehtyä sitä.
Ohjeiden mukaan tuon pallukan voi heittää kesällä aurinkoon ja se "aktivoi" keraamiset kuulat uudelleen ja teho säilyy... Saapa nähdä, mielenkiinnolla odotan kuitenkin, sillä pesuaineiden ostaminen ja käyttäminen on käynyt kyllästyttämään. Tai lähinnä se kaikki mömmö, mitä ne sisältävät.
Koitin kyllä jo aiemmin Lumme-pesuainetta (on hajusteeton, fosfaatiton, zeoliititon; tuolta sivulta sai tilattua näytepakkauksen), mutta sitten tuo pesupallo osui silmään ja se kotiutui tänne. Mielestäni Lumme tuoksui ihan hyvältä ja olisin voinut sitä testata enemmänkin. Vaan nyt testataan tuo. Ihme ekoilija mustakin tulee... Heh, tuskin on huono homma :)

Pesupallero

Pikku-Caracolista piti vielä päivittää, että poika reipastuu päivä päivältä, tykkää nukkua levottomasti nukkuvan lapsen vieressä (miksi? En tiedä enkä ymmärrä), makaa lapsen sylissä sohvalla, on alkanut heiluttamaan häntää aika usein, alkanut nirsoilemaan ruuasta (mielestäni hyvä merkki, ilmeisesti ymmärtää, ettei kaikkea ole pakko syödä kiireellä ruokaa tulee jatkossakin), kaatuu kyljelleen sänkyyn tai sohvalle, jos ei huvittaisi lähteä lenkille jne. :D Luulin eilen illalla, että sai jonkun kohtauksen, halvauksen tai jonkun, kun lähdin hakemaan vielä viimeisen kerran iltalenkille. Ei tullut huutelulla alakertaan (yleensä tähän mennessä on tullut heti, kun on kuullut, että jonkun hihnaa heilutetaan), joten lähdin hakemaan ylhäältä. Siellähän tuo makas sängyssä, miehen vieressä, katsoi ihan kuin hullua. Ei todellakaan noussut ja kun nostin pystyyn, kaatui kyljelleen. Nostin uudelleen, kaatui taas. Tuijotti vaan sen näköisenä, että "siinähän yrität..." :D Kannoin sitten alakertaan ja pihalle, kyllähän sitten kelpasi kävellä. Kiesus... :)
Aamulla meinasi puuhata samaa, tällä kertaa lapsi pääsi todistamaan tätä tapahtumaa ja nauroi katketakseen. Aikamoinen epeli tuo pikkukoira, kyllä... :)
Mutta kuten tekstistä voi todeta, on erinomainen kaveri lapselle, ei juurikaan hypi (mua vasten kyllä, en tiedä pitääkö lauman päällikkönä, tulee aina ekana mua vastaan), ei hauku (paitsi tietenkin mäyräkoiran aloittaessa ja jos joutuu jäämään yksin), ei sähellä ja häsellä, haluaa vain olla lähellä. Ehdottoman kiva koira... :)

Tosissaan, kevät on. Sen huomaa myös mäyräkoira. Joka ottaa kyllä kaiken irti - vaikkakin vihaa mennä ulos, siellähän on märkää (vaikkakaan ei enää kylmää...). Oman sorttinen elukka sekin... :)

Auringonpalvoja... Ja erikoiset asennot... :)

Auringonkoirien aurinkokoira... :)

Yöllisiä juttuja.

Koitin opiskella. Päässä humisi vaan pieni ajatus, jossain tosi kaukana. "Jos ei tajua sanaakaan, mitä on lukenut, kannattaako sillon edes lukea... jos ei tajua sanaakaan....". Jotenki tuntuu siltä, että ei kannata.

Opiskelua vaikeuttaa kolme tyyppiä jaloissa, jotka tuhisee ja kuorsaa. Ei ainakaan pelota olla kotona (joo, kuulun siihen ryhmään, joka saa paniikin siitä, jos jossain nurkassa rapsahtaa - tosi hieno piirre ihmisellä, joka asuu omakotitalossa, lähes koskaan ei napsu ja narise missään...). Ensimmäinen, joka aina älähtää, on mäyräkoira. Sitten toi pieni on oppinut sen seurassa huutamaan (jos kuulee jotain ääntä, muuten on hiljaa). Siinä kohtaa, jos labbiskin huutaa, niin sitten mua jo pelottaa :D Toisaalta luulen, ettei kukaan halua tulla ottamaan selvää, minkä näköstä sakkia täällä asuu... :)

Siinä ne kaikki epelit on... <3 Mäyräkoiran takapuolikin oli pakko laittaa esittelyyn, onneksi se ei osaa käyttää tietokonetta eikä loukkaannu löytämistään kuvista ;)

Oikeasti piti tulla vaan lisäämään erään aamun aamupalakuva. Löysin sen ja ilahduin, joten pistetään nyt tännekin. Helppo homma; leivän keskelle jokin kuvio (voinee tehdä vaikka jollain piparimuotilla, jos on tosi näppärä), laitetaan pannulle ja kananmuna sisään. Ainakin lapsia on helppo ilahduttaa noinkin yksinkertasella hommalla... :) Toki myös mies voi ilahtua x)

Että hyvää huomenta vaan, huomennakin :) Nyt koirat ulos pikasesti (eli taas menee se puol tuntia, kun toi koko revohka on kiikutettu hoitamaan hommansa) ja sitte nukkumaan... Josko lapsi antais huomenna nukkua pidempään, kun vähän vaille seiskaan x)

...ps. liitän myös lapsen tekemän taideteoksen. Ostin aikanaan maalaustelineen, ja maalattiin ihan pari hassua juttua (en tiedä, miksi luulin haluavani akryylimaalit, kun en todellakaan osaa tehdä niillä mitään; hauskojahan ne on ja niin erilaisia käyttää, ku vaikka vesivärit, siinä mielessä suosittelen kyllä :D). Nyt sitten lapsi on halunnut uutta taulua tekemään, joten ostettiin Biltemasta kangas, samalla kun haettiin pikkukoiralle turvaportti (ettei pääse työpäivien aikana tapahtumaan mitään yhteenottoja, kun ei olla paikalla...).

Vielä hieman keskeneräinen (ei kai nyt taiteilija samalla sutasulla valmista saa!) ja näin valokuvana äärettömän huono, mutta tässä oli parhaiten totuuteen pohjautuvat värit :)

Kuvassa siis tietenkin kevään kukkia keskellä, ylhäällä pääsiäismuna. Vasemmalla ylhäällä labbis, oikealla ylhäällä pikkukoira ja alimmaisena mäyräkoira. Rakastan näitä lasten juttuja, kun niissä voi olla vähän mitä sattuu ja miten sattuu ja värit on kohdallaan :) En halunnut olla samassa huoneessa maalarin kanssa, jotten vaan kävis "neuvomaan", mitä pitää tehdä (tosin sen sanoin, että jos tekee kaksi koiraa, ei voi jättää mäyräkoiraa tekemättä :D).

Ja nyt, hyvää yötä :)

Koira etsii kotia!

Ei, ei meidän oma mäyräkoira. Siitä ei luopuis millään. Vaikka onkin maailman rasittavin elukka toisinaan. Siis todella rasittava. Äärettömän typerä eläin. Ja niin rakas.

Mutta, viime sunnuntaina suuntasin nokkani lentokentälle, sillä klo01 saapui kone, joka toi mukanaan kotihoitokoiran, pienen Caracolin. Caracol tuli Auringonkoirien kautta meille etsimään omaa kotia.

Caracol on pieni, hyvin herttainen 3-vuotias poika. Painoa on alle 6kg, korkeutta alle 35cm. Ollaksensa koditon koira, osaa kävellä oikein mallikkaasti hihnassa, katsoo minne ihminen menee, odottaa... Ihana koira. Ja mikä parasta, tulee toimeen lasten kanssa erinomaisesti, sekä muiden koirien kanssa. Ei tuhoa mitään sisällä, ei pissaa sisälle... Ihana. Toistamiseen.

Hänelle siis etsitään kotia. Toki Auringonkoirat -sivuilla on paljon muitakin kotia etsiviä, samaten Espanjan koirat -sivustolta löytyy koiria ilman koteja. Linkkaan tähän vielä tekstin, jossa kerrotaan pari perusasiaa kotihoitajuudesta. Tämä on Espanjan koirien kotihoitajuudesta, mutta pätee varmasti muutoinkin...
Kotihoitajana koiralle...

Meillä elää siis tällä hetkellä kolme koiraa, sillä tuon mäyräkoiran ja Caracolin lisäksi tänne on tullut hoitokoiraksi myös labradorinnoutaja. Hänellä on koti, mutta omistaja on töissä muualla, määrittämättömän ajan. Luullaksemme labbis viihtyy täällä pari vuotta.
...eilen juuri mietin, että miten kivaa onkaan olla aikuinen, kun sattuu tykkäämään koirista ja nyt niitä saa pitää juuri niin monta kotonaan, kuin tahtoo ;)

Jos luulet, että tiedät jonkun, joka haluaisi tarjota kodin yhdelle maailman ystävällisimmistä pikkukoirista, jaa toki tietosi tästä hepusta. Ihana koira, joka varmasti tuottaa iloa äärettömän paljon <3