Parkettia ja pikkutipuja.

Toissapäivänä lähdin viemään koiraa ulos, kun se jäikin haistelemaan matkalla jotain. Ihmettelin, miksei halua liikkua. Syy oli tämä:

Hetken päästä huomasin, että tälläpä oli myös kaveri, ihan yhtä säälittävän näkönen sekin. Pohdin mitä teen ja päädyin sitten entisen naapurin kanssa kuskaamaan ne Korkeasaareen.

Siinä he matkaavat, Lidlin jäätelöpurkissa. Säälittäviä otuksia... 

Kun tultiin Korkeasaaresta, niin maassahan tietenkin makoili jo seuraava pesästäpudonnut. Sekä yksi, joka oli jo kuollut. Koitettiin hoivata Korkeasaaren ohjein sitä pikkutipua, mutta tänään se sitten menehtyi. Ja yllätys, yllätys... Seuraava löyty jo portailta. Laitoin sen hyvin lähelle pesäänsä (tai niin lähelle, kuin mahdollista oli, ilman että kissat ja muut ovat vaaraksi). Saa nähdä, miten tuolle käy... Ei me ihan lintuemoa korvata, ikävä kyllä, vaikka ollaankin miehen kanssa ruokittu vauvoja yötä myöten...


Iloisempana asiana on se, että kuistin parketti (no okei, laminaattiahan tuo on) on vihdoin lattiassa kiinni :)

Kyllä se vaan on niin hieno! Vähän tossa on vielä hommaa, kuistissa itessään siis, mutta laminaatti on hieno! Ja valkoset seinät (paitsi tuo yks, joka ei ihan just oikein maalautunu, mutta parempi seki, ku toi katon värinen... sellanen se ois ollu, jos ei ois yrittäny sutia). Kehittelen siihen ehkä jotain kaunistusta, kunhan kerkiän... Saattaapa kestää tovi :)

...

Tälle päivitykselle ei löydy mitään nimeä. Tuhat asiaa, vaan ei mitään mieltä. Kuulostaako tutulta? Vähän niinku elämä.

Kuten sanottu, taloon tuli vihdoin ovi, ja sitten myös lukko. Ja ai että miten ihminen on voinut kaivata kahvaa. Meillähän siis on aiemmin ollut vaan niin, että ovi avataan avaimella. Joten se on ollut aina lukossa. Halusipa tai ei. Nyt on kahva, joten oven saa jätettyä myös auki :) Jippii!

Kiitokset tästä sekä myös kellarin oven lukosta Lukko-tiimille! 

Leikkelin tossa eilen myös jotain turhakekasveja pihalta. Samalla innolla lähti myös mieheltä tukka. Samoilla saksilla myös. Helppoa!

Mies ennen...

...mies jälkeen. Parempi? Vaikkakin kamat oli ne rikkaruohonleikkaajat x) 

Tänään löysin munan. Tai en mä, vaan mies. Viime vuonnakin löyty samanlainen. Käki?

Pihalta löyty myös keltasia orvokkeja (oletan niiden olevan orvokkeja, en ole kamalan suuri viherpeukalo...).
Viime kesän aikana kun käännettiin koko piha ympäri, on nyt jännä katella mitä mistäkin kasvaa. Yllätyksiä koko piha :)

Pihalla on myös yhdessä kohtaa tällaisia, paljon! Tykkään niistä, vaikka varmaan ovat ihan rikkaruohoja. Mutta ne on jotenkin metsäisiä ja ilahduttaa mua. Paras osa koko pihaa :)

Tää on myös yks mun lempparikohta. Tähän oikeastaan pihassa ihastuin, kun ekaa kertaa käytiin tässä pihassa. Oma pieni pala metsää :) ...alunperinhän leikkimökkiä ei ollut, mutta sopii tien päähän hyvin :)

Amppelitomaatti, jonka ostin korvaamaan riippumattoa, on tehnyt pari pientä tomaattia. En malta odottaa, että niitä tulee lisää ja saan syödä niitä!

Myös mansikka näyttää samoja merkkejä, kyllä nekin jossain kohtaa alkavat kasvamaan, jee!

Tänään aloin myös kaiken kuistinlattian raaputuksen sivussa kokoamaan mun ihanaa kattolamppua. Ja kappas, menetin hermoni noin sekunnissa x) Miksei se voinut olla koottuna??

Osia, osia ja lisää osia. Muovipussia muovipussin perään.

Tässä vain kuvassa näkyvien helyjen pussit. Etualalla näkyvässä pussissa oli kaikki pikkupussit; jokaisessa pussissa yksi pieni osa. Kiesus, ekoilu kunniaan. Jep.

En kovin montaa rinkulaa jaksanu ripustella, meni hermo jo pelkästään noiden pussien avaamiseen :D Mut kunhan toi joskus tulee kasattua, niin se on niin hieno lamppu :)



Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: ostin korvikset (tai no, ehkä jonkun 10 eri tuotetta, yhden sormuksen ja kaulakorunkin) Facebookin kautta sellaisesta hyväntekeväisyysmyynnistä. Kaikki rahat menevät lyhentämättömänä löytöeläinten auttamiseen. Mielettömän hieno idea <3
Nää korvikset oli pakko kuvata ja laittaa esille, niin hauskat! Miehet pullossa - kaikki on varmaan kuulleet sen, että joku on niin söpö tai ihana tms, että tekis mieli laittaa pulloon? Heh, no nyt mun pitää enää keksiä, et ketkä nää heppulit on, joita pulloissa säilön... x) 

Kuisti etenee.

Vaikkakin ulkopuolelta :) On sisäpuoltakin saatu raaputettua maalista, mutta kädet alkaa olla niin kipeinä, ettei nyt lähipäivinä kykene moiseen puuhaan. Ja lopulta: onko sillä väliäkään saada kaikkea pois, kun lattiapinta kuitenkin peitetään laminaatilla? Ehkei.

 Tältä meillä näytti 31.5. Kaikki kolme ikkunaa on saatu paikoilleen, ovikin on siinä missä pitää. Oven edessä kyhjöttää punainen työmaa-avaaja (?), sillä kuten näkyy, ovessa ei ole lukkoa. Vaan juuri tällä hetkellä pihaan (ei oveen, niinku ajatuksissani olin ensin kirjottanut :D) ajoi lukkomies, joten nyt ei tarvitse enää olla lukottomana sekä kahvattomana. Ikkunoiden (ovenkin) välissä on nykyisellään huomattavasti enemmän uretaania, kuin mitä tässä kuvassa näkyy :) Ehkä tää ennen heinäkuuta valmistuu!

 Meillä on käynyt myös rakennusmestari tarkastamassa paikkoja. Eihän noita sovi ihan miten sattuu laittaa:

Rakennusmestari Mäyrä.

Tarkkaa puuhaa näyttäis olevan...

...vähän vaikuttais, ettei työnjälki ihan miellytä hänen Korkeuttaan... x) 

Tänään tuli muuten myös soitto Kodin ykkösestä, jess! Kävin siellä lauantaina, kun huomasin, että pari sellasta tuotetta, joita oon jo hetken hinkunut, oli alennuksessa.

Sekä riippumatto että kruunuvalaisin. Joo, voinen olla ehkä hieman sairas ton valaisimen suhteen, mutta se miellyttää mua aivan järjesttömästi. Ja jos kyllästyn, niin eiköhän tuo pikkutyttö sen huoli ;) Ajattelin, että kun lauantaina loppui koulu ja itsekin olen ollut suhteellisen ahkera (niin työssä kuin koulussakin), niin olen ansainnut riippumaton, jossa voin opiskella kesällä (ei sillä, hyvinhän tuosta auringosta nautti tänään ilman riippumattoakin...). Lauantaina vaan riippumatot olivat loppuunmyytyjä, joten sen takia tänään vasta hakemaan sitä. Vikkelästihän tuo kuitenkin tuli. Ja sainpahan oivan syyn lauantaina ostaa amppelitomaatin, kun riippumattoa ei kerran löytynyt... :)

Odotan, että jonain päivänä tulee sateinen päivä (no enkä odota!), jotta saan tuon valaisimen kattoon asti, nyt se vielä odottelee laatikossaan... Hiljaa hyvä tulee. Taas kerran :)

Kuisti lähes alaston.

Lähes siis kaikki paneelit on nypitty irti. Ja alkohan niitä yllätyksiä sitten löytymään:

Puolikkaan ikkunan kokosia ampiaispesiä siis. Yök! Tervetuloa kaikki ampiaiskammoset meille.

Myös ulkotiloista on löytynyt yllätyksiä. Iloisia yllätyksiä :)

Luumupuuhun on tullut kukkia! Viime vuonna ei meinannut tulla edes lehtiä :) 

Mansikan kukkiminen ei sinällään ihmetytä, mutta kivaa se on :) 

Minttu tai vastaava lähti yllättäen kasvamaan muovipurkistaan. Viime vuonna sitä oli tosi vähäisesti ja hylättiin se tylysti. En kuvitellut sen selviävän talvesta, mutta kyllä vaan vihertää :) 

Leikatut viinimarjapensaatkin alkaneet tekemään marjaa, jee!

Kyllä sitä ihminen vähästä onnelliseksi tuleekin :)

Muutakin onnea on, nimittäin pieni kotihoitokoiramme Caracol on löytänyt oman kodin :)
Toki se onni on myös suru, sillä Caracol on todella ihana koira. Jos täällä ei olisi ollut jo kahta koiraa, niin varmasti Caracol olisi saanut jäädä meille. Harvoin noin hyväkäytöksistä ja herttaista koiraa tapaa. Onneksi koira kuitenkin jää meidän lähelle ja sovittiin jo, että jos koskaan hoitopaikkaa tarvitsee, niin paikka on aina meillä vapaana :)

Luulen kyllä, että kun kesä vetelee viimeisiään (eli olemme palanneet kesälomamatkalta), niin aukeavat ovet jollekin toiselle kodin etsijälle. Oli se kuitenkin sen verran kiva kokemus, kun huomasi miten koira alkoi luottamaan, keräsi itselleen hieman lisää painoa, nautti vieressä olemisesta ja nukkui lapsen kanssa. Ja ennen kaikkea lapsi piti siitä hyvää huolta, jotta koira oppisi luottamaan ihmiseen... <3

7v tyttäreni sanoi kauniisti, kun puhuttiin näistä koirista, jotka tulevat Espanjasta ja muualta ja mietti sitä, kun koirat saavat uuden kodin. Lapseni sanoi kaiken tarvittavan ja aiheutti suuren määrän kyyneliä, toivottavasti aikuisetkin ihmiset osaisivat ajatella noin fiksusti:

"se tuntuu ihan hyvältä, että ne löytää kodin. Mutta joskus musta tuntuu pahalta, jos ne menee johonkin, missä on joku toinen eläin. Kun joskus ihmiset on niin ilkeitä, että sitten ne hylkää niiden vanhan eläimen, kun se uus onkin kivempi".

Ps. Suosittelen kyllä muillekin kotihoitajuutta, joko tuon Auringonkoirien kautta tai sitten vaikkapa espanjankoirista... :) 

Voihan elämä. Ja elämän pattitilanteet.

Aamulla laittelin aamupalaa ja tuli mieleen, että ostinhan eilen tuolle miehelle ihan synttärilahjankin. Dadaa!

Onneks miehiä on helppo miellyttää... ;) 

Tänään ei ollut yhtään niin puuhakas päivä, kuin eilen. Tänään ei ois jaksanu oikeestaan mitään. Ja kun ei jaksa mitään ja lapsi viilettää ulkona, aika menee tosi nopeesti. Ihanaa vaan olla tekemättä mitään. Oon niin kaivannu tätä, vuosia. Luulin oikeesti, että lapset ei kasva koskaan, vaikka kaikki aina jankuttaa, että "lapset kasvaa niin nopeesti, mussunmussun". No, nyt se on kasvanu. Parasta. No, käytiin koirapuistossa kuitenkin, miehen sisko oli siellä koiransa kanssa. Koirapuistotreffit :) Menoa ja meininkiä piisas. Jopa laiskiaiset pääs liikkeelle eikä istuneet vaan perät jäässä ;)

Kotiin tullessa kävin kiertelee tätä "tilusta", kyllä sieltä tosissaan kukkia puskee :)

Viimesin tärähti tuulessa, mutta on jotenkin kiva kuva kuitenkin... :)




Niin, se elämän pattitilanne. Mäyräkoiralle tuli joku patti kainaloon. Ja nyt se on parissa päivässä kasvanut kohtalaisen paljon. Ei näytä ollenkaan rasvapatilta (eikä edes liiku), ei finniltä tai miltään. Vähän niinkuin luomi.

Tosi tylsässä paikassa koko patti, varmasti kokoajan hinkkaa kävellessä... :( Onneks mäyräkoira on kuitenkin suhteellisen sohvaeläin, joten jos nyt sen aikaa kävellään vaan pikasia lenkkejä, kunnes selviää mikä tuo on. Googlella selaillessa silmiin osu histiosytooma. Kuvassa oleva patti näyttää ihan samalta, kuin tuo meidän koiran. Ja kehityskin näyttää ihan yhtä rivakalta. Kiesus, miten helpottavaa on löytää jotain selitystä sille, mitä joku VOISI olla. Melkein jo itkua väänsin, että nyt sillä on joku maailman isoin syöpäkasvain ja se kuolee. En ole laisinkaan dramaattinen...

No, Betadinea käydään ostamassa huomenna blogin suosittelemalla tavalla (jossain toisella sivustolla sitä suositeltiin, käy myös hot spotiin, joten tuskin se turhaa kamaa on; muutoinkaan). Huh. No, vähällähän on mäyräkoiran kanssa päästy, rokotukset haettu ja kerran vai peräti kahdesti ollut korvatulehdus. Joskus aikanaan, kun oli collieita, taisin yhden kanssa käydä lääkärissä, kun astui lasin päälle. Aika hyvin menny neljän koiran kanssa.

Mietin tossa äskettäin paljonkin asioita, joista olis voinut kirjottaa, mutta... ehkä myöhemmin. Josko nyt olis nukkumisen aika, huomenna taas töihin. Toivomme hyvää säätä! :)

Ps. Miks tää teksti meni tällaseks "kuvatekstiks", miksen saa enää normaalia kirjotusta aikaseks? Ja joo, yks niistä mun miettimistä asioista oli se, että joskus tuntuu niin hölmöltä kirjotella itekseen, ei kukaan ainakaan koskaan kommentoi tänne mitään ;) Toisaalta taas: nuorempana kun kirjotteli päiväkirjaakin, ei siihenkään (luojalle siitä kiitos!) kukaan mitään kommentoinu. Kai sitä jotenkin vaan kuvittelee, että blogi, joka on ainakin olevinaan "koko maailman ulottuvilla" (jepjep.. :D) ois enemmän vuorovaikutteinen :) Toisaalta taas on ihan mukavaakin kirjotella itelleen :) Ja alunperin kait taloblogin tarkotus olikin kirjotella muistiin asioita, joita täällä talossa tapahtuu. Nyt vaan koko blogi on siirtyny myös vähän koiriinpäin, ehkä niistä on nyt ajan kanssa tullut hieman enemmän keskipisteitä tässä elämässä. Mutta kunhan nyt ne ilman lämpenee, niin ehkä täällä talossakin alkaa taas tapahtumaan (tuntuu, että oon sanonut ton aiemminkin.....).

Salaojat - finito!

VIHDOIN! :)

Ihan vähän on jotain pientä hiomista vielä, mutta sitä ei (todellakaan) lasketa enää tässä vaiheessa :)
Päädyttiin samaan vetoon vetäsemään maahan sadevesikaivot (rännikaivot?), kun kerran siinä maata möyrittiin. Tuskin turha päätös. Vielä tarttis pikkasen laittaa jatkoa niille ränninpahasille, jotka ei ole ihan kamalan järkevästi mitotettuja ;) Se ei kyllä sitten taas ole kovinkaan kallis projekti, itse putkilot taitaakin olla jopa kellarissa valmiina, senkun nappaa kiinni vaan :)

Siinä on putkea monenlaista, salaojan sekä sadeveden :) Salaojasoraakin on. Nyt enää tarttis odotella, et jos jossain kohtaa jotain nurmikkoa siunaantuis... Talvella sitä varsinki tuppaa puskemaan maasta ;D

Nyt kun kaikki mahdollinen kama ja hiekka on poistunut kulkuväylältä, niin pääsi jopa käväsemään "puutarhassa". Hämmästyin, kun marjapuskia ei näkynyt enää ja kuvittelin, että ovat kaivurimiehen kanssa vetäneet sileäksi nekin. Mutta ehkä ne oli vaan nyrhitty lyhkäsiks ens kesää varten... :)

Löysin yhden aivan äärettömän makean mansikan, luulen, että oli "kesän" viimeinen. Ensi kesänä tarttee laitella kunnolla mansikoitakin kasvamaan, olivat suhteellisen väliaikaisesti kasvamassa siinä itseväkerretyssä puulaatikossa (ei se kyllä huono ollut, vaan kun tilaa kuitenkin olisi... :)). Ikäväkseni huomasin, että aika harva meidän istutuksista oli selvinnyt tästä kesästä - taisi olla hieman liian kylmää. Vedenpuutteesta tuskin kärsivät, hah.

Kurkkuun kyllä kukkia puski, mutta siihenpä tuo taida jäädä... :/ 

Salaojat loppusuoralla (toivottavasti!)

Aikamoista hommaahan tuo on. Nyt kun mieseläjä vielä palasi takaisin töihin, niin sitten voikin iltatöinään rakennella riisisuklaita ja muita iloja.

Riisisuklaata ;D Harmi, ettei noi pallurat ole kovin selkeitä... Ollapa tarkempi kamera puhelimessa!

Vaikka tuntuukin, ettei tää projekti ole kovin vikkelästi edennyt, niin on se kuitenkin. Luulen, että ongelma on mussa, sillä kaiken pitäis tapahtua nyt, eikä 5min päästä... :) Kuitenkin nyt kaikki seinät on saatu irti hiekasta ja miljoonat suuret kivet kaivettu ylös. Salaojasoraa on kipattu pihaan kuutiotolkulla, seiniin on heivattu riisisuklaata ja papuja ja suojakankaat ja listat on kiinnitetty seinään.

Tässä niitä viimesiä suojakankaita kiinnitellään... Vesilammikossa, tietenkin. Onko Suomessa pakko aina sataa? Vielä listat kankaiden ja riisisuklaiden päälle, niin sitten sopii kaataa kuoppaan soraa ja avot :) 

En kyllä malta odottaa tän homman loppumista. Josko sitten pääsis siistimään koko hävityksen kauhistuksen, ja vois kävellä omaan pihaansakin ilman, että täytyy kokoajan väistellä hiekkakasoja ja miettiä, että minkä kasan yli pääsis ilman, että täytyy pelätä, että koko kasa sortuu alta :)

Silleen kiitollista hommaa kuitenkin, että tämäkin seinä on kuitenkin jo LÄHES valmis ;) 

...seuraavaksi sitä sitten sopii varmaan muurata se ovi kellariin kiinni, muuten saattaa tulla kylmä talvi... :) Paljoa ei onneksi siitäkään enää puutu, mutta riittävästi kuitenkin. Ja oven jälkeenhän pitää tietenkin tehdä vielä muurin kellarinoven vierustoille... Joten hommaa piisaa. Ja talvella sitten puuhataan sisähommia. Juu, ei tosissaan pääse kyllästymään... :D

Vielä kuva salaojakaivannon pohjalta. Onhan tuossa tuota hiekkaa ja muuta huttua... Huomenna ehkä jo pienempi reikä talon vierustalla! :) 

Salaojitus hyvässä vaiheessa :)

Ensimmäisiä levyjä seinässä, lisää kuoppaa tulossa :)

Alotettiin myös kellarin ovien purku, tarkotuksena tehdä yksi ovi kahden sijaan - ei tarvetta autotallille ja sitä myötä leveälle ovellekaan. Ja uusi ovi ei varmastikaan ole huono idea :)

Tässä osa ovia, vähän sai repiä ja kiskoa, että nuo saisi jollain tavalla lajiteltua johonkin kaatopaikalle (kuulema mukaan myös halvempaa, jos eivät kaikki mene suoraan sekajätteeseen).

...ehkäpä tästä vielä ensi kesänä saadaan edes vaikka siisti piha, jos ei laitettu ;) 

Aikataulut harvoin pitää paikkaansa ;)

Vihdoin ja viimein tuli viikko, pari sitten talotikkaat. Heh, ihan hienoa, ajatellen, että niiden piti olla paikallaan ennen juhannusta ;) No, parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Ja tänään sitten viimein alkoi myös salaojaprojekti. Aamulla lähdin töihin ja piha oli vielä entisentä. Iltapäivällä tulin kotiin ja... No, piha ei ollut entisensä :D
Yllättäen talosta löytyikin jo jonkin sortin "salaojitus", ei tosin kovin hyvä. Ihan päin seiniähän se oli laitettu :D Toivokaamme, ettei siitä sen suurempaa ongelmaa ole ollut. Toisaalta ehkei kiviseinä niin pahaa tykkää... Vaikkei ehkä rakastakaan. Mahtavaa, että projekti vihdoin pääs alkamaan!
Ensin piti laittaa ihan normaalin eristeet, patolevy ja styroksi. Suunnitelma kuitenkin muuttui ja tuleekin pienehkö suikale patolevyä ja Isodrän kosteuseristelevyt. Kuuleman mukaan myös ajavat kosteutta sisältä ulos. Toivomme näin ;)

Tältä meidän piha nyt sitten näyttää. Ensi keväänä sitten viimeistään laittamaan pihaa uusiks... ;D Tai no, kait tuo kuoppa pitää jossain kohtaa sulkeakin x)

...joku aikamoinen on tehnyt suhteellisen killit seinät tohon kellariin aikanaan... ;)

Hetki ennen juhannusta.

Ja tietenkin sairaana. Kuinkas muutenkaan. Vaan onneksipa ei koskaan ole mitään suunnitelmia, niin ei pääse suunnitelmat menemään myttyyn. Positiivisuus ennen kaikkea ;)

Pitihän se käydä pihalla kattomassa, miten kasvit voi. Luulen kyllä, että näillä sateilla mikä vaan voi hyvin (paitsi ihmiset...). Riemastuttaa, miten hienosti kasvit ja muut on alkanu kasvamaan. Jopa onneton luumupuu näyttää siltä, ettei ehkä kuolekaan. Vähän epäilytti, kieltämättä...

Luumupuu tekee sittenkin lehtiä! Luumuja tuskin tänä vuonna vielä ilmaantuu, mutta pääasia, että koko puu on hengissä! Aikamoista... :) 

Muillekin kasvistoille näytti kuuluvan hyvää. Tosi hieno homma, koska en satu olemaan mikään viherpeukalo. Onneksi tää Suomen kesä kyllä hoitaa niiden kaikkien kastelun, joten eivät pääse kuolemaan edes siksi, että unohdan jotain niinkin tarpeellista, kuin veden...

Tämäkin onneton puska oli ihan käppyrä ja kuivehtuneen näköinen, mutta jostain kumman syystä siihenkin lähti tulemaan lehtiä ja marjoja. Väittäisin jopa, että tämä saattais olla joku viinimarja, mutta mistä noita tietää mitä karviaisia loppujen lopuksi kuoriutuu... x) 

Mansikasta on sellainen tuntuma, että vielä tänä kesänä saadaan marjaa! :) 

Ulkona on siis aika hyvin asiat. Kuin myös ystävillämme oraville... Jokunen aika sitten väitin, että ne lähtivät muualle, joten meidän välikatto sais olla rauhassa. Kunnes tänään (36h unien jälkeen) heräsin tuttuun rapisteluun. Joka oli ehkä vielä normaalia äänekkäämpää. Jossain lähes paniikkifiiliksessä olin melko varma, että nyt ne syö koko katon samalla vetäsyllä.

Viikon alkupuolella käytiin Citymarketissa ja ostettiin sieltä kokeilumielessä jostain alennuslaarista sellanen ultraäänilaite, jonka pitäis ajaa kaikkia pikkuötököitä pois tiloista. Tänne tunkee ainakin muurahaisia ihan sutena (ei varmaan vaikutusta sillä, että otettiin rappusten edestä laatat pois ja siellä niillä oli pesä... eikä varmasti silläkään, että täällä on kuitenkin se 4 asujaa, joilta varmasti jokaiselta jää jotakin murua pöydille, lattioille ja muillekin tasoille...). No, muurahaiset väheni huomattavasti sillä laitteella. Jos aiemmin oli vaikkapa 10 pöydällä, niin nyt enää 1. Mietin sitten siinä juuri heränneenä, että kun sen laitteen pitäisi myös rottiin/hiiriin tehota, niin josko oraviinkin? Kävin nappaamassa laitteen seinästä (tämä on sellainen pistorasiamalli) ja tökkäsin yläkerrassa kiinni rasiaan. Nyt kun kävin kuuntelemassa, niin ei risahdustakaan. Toki voihan se olla, että lähtivät vaikka kauppareissulle tms...
Muurahaiset kyllä palasivat pöydille hyvinkin rivakasti, mutta en nyt sitten tiedä kumpi on pienempi paha. Onhan ne muurahaiset aika ällöjä, mutta tuskin ainakaan yhtä nopeasti tuhoavat taloa, kuin oravat... Tai sitten täytyy mennä ostamaan toinenkin karkotin :) ...tai vaihtoehtoisesti siivota hieman enemmän ;)

Kesällä aika kuluu nopeasti :)

Ihan hups vaan pari viikkoa mennyt ilman, et edes kuvia oon kamerasta siirtänyt koneelle. Nyt tuli sen aika.

Pari viikkoa sitten sain kaverilta viestin yhdeksän aikaan aamulla: "onko sulla munia? Tuun tekemään teille nokkoslettuja". Huh, mietin, vastasin että älä nyt ihan vielä tuu, koitan herätä ensin. Vaatteet päälle, koira ulos ja odottelemaan. Kaveri tuli kera lastensa, oli tosissaan kerännyt aamutuimaan nokkasia ja ryöpännytkin ne :D 

Taikina valmiiksi...

...ja hetken päästä paistelemaan lettuja... :) 




Epäilin hieman noita lettuja, vaikkakin pitkän aikaa jostain syystä on tehnyt mieli niitä. Oli siis ihan kokonaan uusi tuttavuus. Ihmeellistä, miten mukamas vaikeaa tollastenkin tekeminen on, vaikka ei kai siinä mitään vaikeutta ollut? Tai no, itsehän en nokkasia poiminut ja ryöpännyt, mutta... ;) 
Letut meni hujauksessa, lapset söivät innolla. Maku oli todella hyvä! 

Mahtavia lettuja, kerrassaan. Suosittelen! :) 


(Lettujen ohje oli suunnilleen tämä, tosin mitään turhia härpäkkeitä ei mukana ollut. Munat, maidot, jauhot, nokkoset ja öljy).

Pihamaatakin on koitettu vähän siivoilla. Sinne on syystä taikka toisesta ajautunut kaikkea kummallista roinaa. Mies soitti, kun olin sisällä, että "tuu kattomaan, täällä on joku pikkutirppa!". Oli nostanut siis pihalla puiden suojamuovina olleen suuren muovin, ja saanut lähet sydänkohtauksen, kun sieltä oli pienen pieni linnunpoikanen tipahtanut. Pihassa asunee siis oravien lisäksi myös kaiken maailman lintuja pesineen ja poikasineen.

Tämä tyyppi itki puussa lohduttomasti...

...tämä tyyppi löytyi lehtien seasta piileksimästä (ei ollut yhtään niin hädissään kuin vanhempansa), en viitsinyt kovin kauaa zoomailla, ettei isä tai äiti saa hermoromahdusta... 

...ja tämä kaunis kuorikin vielä löytyi... :) 


Aikamoista metsäläisten elämää täällä kaupungissa vietetään... x)

Nokkosten ja lintujen lisäksi täällä oli vielä hoitokoirakin. Tuli ja nautti (toivottavasti!) olostaan viikon täällä hullunmyllyssä :) Tyttö oli ensin hieman arka, mutta lopulta pisti meidän mäyris-pojalle tiukat rajat. Pari päivää, iltaa ja yötä piti miettiä, että missä sitä uskaltaa olla; lopulta löysi paikkansa sängystä - tietenkin mun tyynyltä... :) Mäyräkoira sentäs ymmärsi pysyä edelleen jalkopäässä... :)

Äkkiä sitä oppii talon tavoille ja löytää parhaat paikat: hiekkaisen ja kenkäisen, mutta niin aurinkoisen kuistin :) 

Kovaääninen mäyräkoirakin tais loppujen lopuks olla ihan kiva kaveri... :) 

Mäyräkoiran elämä on rankkaa, toisinaan tarvii jaksaa haukotellakin kesken auringonpaisteen... :) 




Eräänä päivänä pihalle oli myös ilmaantunut yks kaks lisää kasveja (kiitoksia työkaverille!). Mansikoita oli taas ihan pilvin pimein. Lapsen kanssa sitten rakenneltiin erikoisen hieno laatikko niille. Lapsi lähes tulkoon ihan itse naulasi laudat... ;) Köyhän miehen kukkalaatikoita nääs, ajavat kuitenkin asiansa :) Mansikoiden paikka tuli tietenkin leikkimökin nurkalle, lapsi saa itse mansikkansa hoidella - ja syödä tietenkin myös :)

Samalla kiepauksella mansikoiden (ja muistaakseni 23 muun kasvin lisäksi!) pihaan tuli myös minttu. Mahtavan näköinen puska. Vielä en jaksanut maahan kaivaa, vaan näyttäähän tuo pärjäävän näinkin:

Tästä tehdään salettina Caipiroskaa. Sitten kun lapsi on jossain muualla kuin kotona. Eli ehkä... 12v päästä? :D 

Aloin miettimään, että montahan viikkoa siitä todellisuudessa on, kun viimeksi olen kuvia edes koneelle purkanut... Koska olen ehtinyt myös käymään Tampereella yhden viikonlopun. Tai sitten aika tosissaan menee nopeasti. Reissu oli todella mahtava! Voiko olla muuta, jos käy parhaan ystävän luona kylässä? :) Tapasin myös parhaan ystävän suurimman rakkauden, söpön pikkupojan. Helppo ymmärtää, miten joku rakastuu tuon näköiseen nuoreen mieheen ;)

Perjantai-ilta meni rattoisasti jutellessa ja kuljeskellessa keskustassa. Hämmästelen joka kerta, miten paljon jostain paikasta voi tykätä. Tampere on toinen niistä paikoista, joka tuottaa tykytyksiä sydämeen, kun edes lähestyy kyseistä kaupunkia. Erikoista ja aika kivaakin :)

Baarin edestä keskustassa

Rakkauslukkoja, vai mikskä näitä nyt voi sitten sanoa... :) 

Vesi lukkojen lähellä

Hyvin hurmaava viitoitus :) 

Kaunis on kesäyö keskustorilla... :)

Näsinneula öiseen aikaan

Suomen kesä... Klo.2.30 yöllä... :) Ihme, jos ei aina väsytä... ;) 


Paljon sitä kyllä parissa viikossa ehtii tapahtua. Paitsi kotirintamalla :) Salaojat ei ole yllättäen kaivautuneet ihan itsestään, mutta aikaahan tässä elämässä on. Ja hiljaa hyvä tulee... :)