Hetki ennen juhannusta.

Ja tietenkin sairaana. Kuinkas muutenkaan. Vaan onneksipa ei koskaan ole mitään suunnitelmia, niin ei pääse suunnitelmat menemään myttyyn. Positiivisuus ennen kaikkea ;)

Pitihän se käydä pihalla kattomassa, miten kasvit voi. Luulen kyllä, että näillä sateilla mikä vaan voi hyvin (paitsi ihmiset...). Riemastuttaa, miten hienosti kasvit ja muut on alkanu kasvamaan. Jopa onneton luumupuu näyttää siltä, ettei ehkä kuolekaan. Vähän epäilytti, kieltämättä...

Luumupuu tekee sittenkin lehtiä! Luumuja tuskin tänä vuonna vielä ilmaantuu, mutta pääasia, että koko puu on hengissä! Aikamoista... :) 

Muillekin kasvistoille näytti kuuluvan hyvää. Tosi hieno homma, koska en satu olemaan mikään viherpeukalo. Onneksi tää Suomen kesä kyllä hoitaa niiden kaikkien kastelun, joten eivät pääse kuolemaan edes siksi, että unohdan jotain niinkin tarpeellista, kuin veden...

Tämäkin onneton puska oli ihan käppyrä ja kuivehtuneen näköinen, mutta jostain kumman syystä siihenkin lähti tulemaan lehtiä ja marjoja. Väittäisin jopa, että tämä saattais olla joku viinimarja, mutta mistä noita tietää mitä karviaisia loppujen lopuksi kuoriutuu... x) 

Mansikasta on sellainen tuntuma, että vielä tänä kesänä saadaan marjaa! :) 

Ulkona on siis aika hyvin asiat. Kuin myös ystävillämme oraville... Jokunen aika sitten väitin, että ne lähtivät muualle, joten meidän välikatto sais olla rauhassa. Kunnes tänään (36h unien jälkeen) heräsin tuttuun rapisteluun. Joka oli ehkä vielä normaalia äänekkäämpää. Jossain lähes paniikkifiiliksessä olin melko varma, että nyt ne syö koko katon samalla vetäsyllä.

Viikon alkupuolella käytiin Citymarketissa ja ostettiin sieltä kokeilumielessä jostain alennuslaarista sellanen ultraäänilaite, jonka pitäis ajaa kaikkia pikkuötököitä pois tiloista. Tänne tunkee ainakin muurahaisia ihan sutena (ei varmaan vaikutusta sillä, että otettiin rappusten edestä laatat pois ja siellä niillä oli pesä... eikä varmasti silläkään, että täällä on kuitenkin se 4 asujaa, joilta varmasti jokaiselta jää jotakin murua pöydille, lattioille ja muillekin tasoille...). No, muurahaiset väheni huomattavasti sillä laitteella. Jos aiemmin oli vaikkapa 10 pöydällä, niin nyt enää 1. Mietin sitten siinä juuri heränneenä, että kun sen laitteen pitäisi myös rottiin/hiiriin tehota, niin josko oraviinkin? Kävin nappaamassa laitteen seinästä (tämä on sellainen pistorasiamalli) ja tökkäsin yläkerrassa kiinni rasiaan. Nyt kun kävin kuuntelemassa, niin ei risahdustakaan. Toki voihan se olla, että lähtivät vaikka kauppareissulle tms...
Muurahaiset kyllä palasivat pöydille hyvinkin rivakasti, mutta en nyt sitten tiedä kumpi on pienempi paha. Onhan ne muurahaiset aika ällöjä, mutta tuskin ainakaan yhtä nopeasti tuhoavat taloa, kuin oravat... Tai sitten täytyy mennä ostamaan toinenkin karkotin :) ...tai vaihtoehtoisesti siivota hieman enemmän ;)

Kesällä aika kuluu nopeasti :)

Ihan hups vaan pari viikkoa mennyt ilman, et edes kuvia oon kamerasta siirtänyt koneelle. Nyt tuli sen aika.

Pari viikkoa sitten sain kaverilta viestin yhdeksän aikaan aamulla: "onko sulla munia? Tuun tekemään teille nokkoslettuja". Huh, mietin, vastasin että älä nyt ihan vielä tuu, koitan herätä ensin. Vaatteet päälle, koira ulos ja odottelemaan. Kaveri tuli kera lastensa, oli tosissaan kerännyt aamutuimaan nokkasia ja ryöpännytkin ne :D 

Taikina valmiiksi...

...ja hetken päästä paistelemaan lettuja... :) 




Epäilin hieman noita lettuja, vaikkakin pitkän aikaa jostain syystä on tehnyt mieli niitä. Oli siis ihan kokonaan uusi tuttavuus. Ihmeellistä, miten mukamas vaikeaa tollastenkin tekeminen on, vaikka ei kai siinä mitään vaikeutta ollut? Tai no, itsehän en nokkasia poiminut ja ryöpännyt, mutta... ;) 
Letut meni hujauksessa, lapset söivät innolla. Maku oli todella hyvä! 

Mahtavia lettuja, kerrassaan. Suosittelen! :) 


(Lettujen ohje oli suunnilleen tämä, tosin mitään turhia härpäkkeitä ei mukana ollut. Munat, maidot, jauhot, nokkoset ja öljy).

Pihamaatakin on koitettu vähän siivoilla. Sinne on syystä taikka toisesta ajautunut kaikkea kummallista roinaa. Mies soitti, kun olin sisällä, että "tuu kattomaan, täällä on joku pikkutirppa!". Oli nostanut siis pihalla puiden suojamuovina olleen suuren muovin, ja saanut lähet sydänkohtauksen, kun sieltä oli pienen pieni linnunpoikanen tipahtanut. Pihassa asunee siis oravien lisäksi myös kaiken maailman lintuja pesineen ja poikasineen.

Tämä tyyppi itki puussa lohduttomasti...

...tämä tyyppi löytyi lehtien seasta piileksimästä (ei ollut yhtään niin hädissään kuin vanhempansa), en viitsinyt kovin kauaa zoomailla, ettei isä tai äiti saa hermoromahdusta... 

...ja tämä kaunis kuorikin vielä löytyi... :) 


Aikamoista metsäläisten elämää täällä kaupungissa vietetään... x)

Nokkosten ja lintujen lisäksi täällä oli vielä hoitokoirakin. Tuli ja nautti (toivottavasti!) olostaan viikon täällä hullunmyllyssä :) Tyttö oli ensin hieman arka, mutta lopulta pisti meidän mäyris-pojalle tiukat rajat. Pari päivää, iltaa ja yötä piti miettiä, että missä sitä uskaltaa olla; lopulta löysi paikkansa sängystä - tietenkin mun tyynyltä... :) Mäyräkoira sentäs ymmärsi pysyä edelleen jalkopäässä... :)

Äkkiä sitä oppii talon tavoille ja löytää parhaat paikat: hiekkaisen ja kenkäisen, mutta niin aurinkoisen kuistin :) 

Kovaääninen mäyräkoirakin tais loppujen lopuks olla ihan kiva kaveri... :) 

Mäyräkoiran elämä on rankkaa, toisinaan tarvii jaksaa haukotellakin kesken auringonpaisteen... :) 




Eräänä päivänä pihalle oli myös ilmaantunut yks kaks lisää kasveja (kiitoksia työkaverille!). Mansikoita oli taas ihan pilvin pimein. Lapsen kanssa sitten rakenneltiin erikoisen hieno laatikko niille. Lapsi lähes tulkoon ihan itse naulasi laudat... ;) Köyhän miehen kukkalaatikoita nääs, ajavat kuitenkin asiansa :) Mansikoiden paikka tuli tietenkin leikkimökin nurkalle, lapsi saa itse mansikkansa hoidella - ja syödä tietenkin myös :)

Samalla kiepauksella mansikoiden (ja muistaakseni 23 muun kasvin lisäksi!) pihaan tuli myös minttu. Mahtavan näköinen puska. Vielä en jaksanut maahan kaivaa, vaan näyttäähän tuo pärjäävän näinkin:

Tästä tehdään salettina Caipiroskaa. Sitten kun lapsi on jossain muualla kuin kotona. Eli ehkä... 12v päästä? :D 

Aloin miettimään, että montahan viikkoa siitä todellisuudessa on, kun viimeksi olen kuvia edes koneelle purkanut... Koska olen ehtinyt myös käymään Tampereella yhden viikonlopun. Tai sitten aika tosissaan menee nopeasti. Reissu oli todella mahtava! Voiko olla muuta, jos käy parhaan ystävän luona kylässä? :) Tapasin myös parhaan ystävän suurimman rakkauden, söpön pikkupojan. Helppo ymmärtää, miten joku rakastuu tuon näköiseen nuoreen mieheen ;)

Perjantai-ilta meni rattoisasti jutellessa ja kuljeskellessa keskustassa. Hämmästelen joka kerta, miten paljon jostain paikasta voi tykätä. Tampere on toinen niistä paikoista, joka tuottaa tykytyksiä sydämeen, kun edes lähestyy kyseistä kaupunkia. Erikoista ja aika kivaakin :)

Baarin edestä keskustassa

Rakkauslukkoja, vai mikskä näitä nyt voi sitten sanoa... :) 

Vesi lukkojen lähellä

Hyvin hurmaava viitoitus :) 

Kaunis on kesäyö keskustorilla... :)

Näsinneula öiseen aikaan

Suomen kesä... Klo.2.30 yöllä... :) Ihme, jos ei aina väsytä... ;) 


Paljon sitä kyllä parissa viikossa ehtii tapahtua. Paitsi kotirintamalla :) Salaojat ei ole yllättäen kaivautuneet ihan itsestään, mutta aikaahan tässä elämässä on. Ja hiljaa hyvä tulee... :)




                                                                                           

Asioita eteenpäin.

Multakuorman piti tulla. Mutta peruttiin se. Odotetaan ensin salaojien kaivuu, ehkä sen jälkeen tosissaan se multakin on fiksuin levitellä. Ensi viikolla kuitenkin jo tulee ne kaikki salaojaputket jne, tuskinpa itse kaivuussakaan kovin kauaa menee. Suunnitelma ois noin kolmisen päivää, ellei mitään suurempia yllätyksiä tule.

Eilen menivät ruusupavut pihalle kasvamaan. Katselin samalla mansikoita. Kuvittelin, että niille olis ehkä käynyt ohraisesti, mut eipä siltä näytä! :)

Hyvä, että edes mansikat näyttää eloisilta, nimittäin luumupuu sen sijaan ei kovin hyvältä näytä. On se pari vihreää oksaa pukannut, mutta lehden lehteä ei näy :( Harmi, mutta ei se vissiin kuitenkaan ihan täysin kuollut ole, jos kuitenkin jotain vihreää ilmaantuu...?
Herneetkin ovat piakkoin siirtymässä ulkotiloihin (vielä tänään), ja kovin monta muutakin kasvia olisi tarkoitus vielä laitella. Kaikkea kukkakaalista tilliin. Ja tietenkin lapsen valitsemia vaaleanpunaisia kukkia x)

Viimeksi myös himoitsin niitä ananaskirsikoita. En tilannut siemeniä, enkä käynyt edes katsomassa taimia. Tee-se-itse -mies päätyi ostamaan ihan "eläviä" ananaskirsikoita, otettiin niistä siemenet talteen ja katsotaan kuinka käy. Yllättävän usein kaikki lähtee kuitenkin poikimaan - kuten mm. paprika aikanaan meidän lavuaariin :D Ja yleisesti kai tuon ananaskirsikka on kohtalainen kasvaja, jossain väittivät, että siemenistä vain 110% kasvaa x)

                                       Herkulliset ananaskirsikat, nam! 


Luontokin on jotenkin nyt tosi kaunis, vaikkei todellakaan mitään lämmintä olekaan. Useampana päivänä, kun olen koiraa ulkoiluttanut, on tullut tosi harmi olo siitä, ettei ole kameraa mukana. Nyt kun myös lapsi sekä mieseläjä olivat lenkillä mukana, onnistui myös kuvien ottaminen :)

                                            Ei harmita lenkkeily koiran kanssa... :) 


Ainoa miinus noissa metsämaisemissa on... no, kesä ja hyttyset ;)

Hitaasti ja kohtalaisen varmasti.

Sateiset viikonloput on kamalan näppäriä. Kun on pakko olla sisällä ja saa jotain aikasekskin ;) Huono puoli on tietty se, ettei ulkohommia saa tehtyä. Leikkimökki tuli kuitenkin kasattua, pääpiirteittäin. Nyt kun on satanut, ei viiti vielä hakata mattoa (?) kattoon kiinni. Antaa kuivua ensin. Sitten mökki pitäis vielä saada maalattuakin. Kun pinkkiä maalia ei saanut valita, otti lapsi keltaisen :) Ja sisälle toki saa lätkiä sitten vaikka sitä pinkkiäkin, jos siltä tuntuu. Vapaat kädet sen suhteen.

Ihan komeahan siitä varmasti tulee :) Ja jos oikein villiks rupeaa, niin siellähän voi vaikka viettää yön kesällä :) Käy varmaan ihan retkestäkin... ja jos vaikka sais aamupalan tarjoiltuna terassille... ;)

Viikonloppuna myös nautittiin omatekemiä hampurilaisia (no okei, sämpylät oli Lidlistä...). Kiesus, miten hyvää voi olla, ihan tavallinen hampurilainen. Oli pakko ottaa kuva, kun näytti sen verran mehukkaalta x)

Tänään oli meidän pihan ympärille tulleet rakennusaidat. Yllätys oli suuri, kun ollaan aiemmin luultu, ettei meidän osa olis niin kovin suuri - mutta rappusten eteen jäikin varmaan 30cm enemmän tilaa, kun alunperin luultiin ;D Vähänhän tuo on niukka tila, mutta kuten aiemminkin mietin: onhan tää piha kuitenkin huomattavasti suurempi, kuin meidän parveke aiemmin.... :) Ja kunhan nyt päästään näiden asioiden kanssa etenemään ja saadaan asioita järjestykseen, niin sittenhän tää kaikki vasta hahmottuu. Vaan kun satun olemaan aikamoinen hätähousu... ;)

Mutta viikonloppuna saatiin siis laitettua sisätiloja. Suunnitelma oli suuri, josko kuisti olis saatu siivottua kaikesta hiekasta ja muusta, jota sinne on syksyn ja nyt kevään aikana siunaantunut. Luojalle kiitos kuistista, aika vähäisen puoleisesti tarvitsi siivota sitä hiekkamäärää täältä sisätiloista... Ja jos sen jossain kohtaa sais ihan kuntoonkin, niin kesällä vois vaikka suunnitella juovansa aamukahvia lämpösellä kuistille <3 Se lämpenee niin paljon, että siellä vois vaikka alkaa pitämään jotain trooppista kasvitarhaa - jos vaan sais sen yhtä kosteeksi tilaksi :) Herneet ja valkosipulit siellä jo kasvaa, ja näyttävät hyvin kasvavan. Satoa odotellessa...

Yks suuri hinku olis tällä hetkellä hankkia ananaskirsikkaa, mutta malttamattomana ihmisiä haluaisin taimia, enkä siemeniä. Söin viikonloppuna noiden kuivattuja versioita, inkamarjoja, ja ne oli aivan mielettömiä! Suosittelen kaikkia maistamaan :)

Sadesäällä täällä siis laitettiin mm. verhoja. Lapsella on ollut pitkään verhot (lue: pöytäliina, joka leikattiin kahteen osaan), ja joka ikinen ilta, kun olen verhot laittanut kiinni, ärsyyntynyt siitä, kun ovat olleet liian pitkät. No, nyt ne tuli laitettua kuntoon, eikä enää tarvitse ärsyyntyä :)

  Mäyräkoira vahtii silmä tarkkana verhojen laittamista... :) 


Ps. Viikon lopulla meille pitäis tulla 8kuutiota multaa, saadaan ehkä jopa nurmikkokin itämään jossain kohtaa :) Talotikkaat pitäis myös jossain kohtaa tulla. Ja salaojista on pyydetty tarjous. En tiedä, miten järkevää on ottaa salaojat näinkin vanhaan taloon, mutta uskoisin, että niissä joku järki on. Kuitenkin niitä aika moneen taloon kaivetaan... Ja otetaan nyt, kun kerran voidaan :)