Rakkautta.

Tälläkin kertaa: ensi silmäyksellä.

Ja mitä se tarkottaa?

No ensi viikolla meille muuttaa uusi tyyppi, vuoden ikäinen Kiwi. Suoraan Espanjan auringon alta, Auringonkoirilta. Tähän saa kyllä mun omistuskoirat loppua (...), mutta eiköhän meille hetken päästä voi taas kotihoitokoiria tulla. Jos itseäni yhtään tunnen, niin tuskinpa tää tähän jäi... :)

Nyt vaan odotellaan, vielä 4 piiiitkää päivää edessä. Jos siihen mennessä sais siivottua - sittenpä ei tarvii taas hetkeen siivota, ettei heti säikäytä pikku-Kiwiä :)

Kiwi on suuren suuri, alle kissan kokoinen... :) 

Life goes on. And on. And on....

Aika siis menee kohtalaisen rivakasti. Jotenkin tuntuu, ettei aika riitä mihinkään. Tätä blogiakin on pitänyt päivittää ties ja kuinka monta kertaa, muttei koskaan saa aikaiseksi. Talossa sinällään ei ole käynyt juuri mitään uutta. siivottavaa kyllä riittäisi ;)
Naapurin tontilla kuitenkin tapahtuu, joten voi jo alkaa haaveilla siitä, että jossain kohtaa meillä olisi aita. Ja sitten koirat sais viipottaa pihalla :)

Koirat siis juu. Meillehän tuli elokuussa Espanjan koirilta kotihoitoon hieman vanhempi koira. Toivomuksena oli "pieni tyttökoira", mutta olihan tuo kuitenkin tyttö... Heh, siis saatiin galgo (tokikin tästä oli jo sovittu, en kyllä tiedä mikä ihme sai toteamaan, että kai nyt yks isokin koira mahtuu ihan hyvin, kun olin jo mielessäni päätynyt siihen pieneen... Enne?). Niinpä arviolta 7v galgo meille singahti 17.8. Jotenkin tuntu jo alkujaan siltä, ettei tollasesta voi luopua, vaikken tokikaan sitä tunnustanu edes itelleni. Paitsi parin päivän päästä ;) Pyysin labbista kylään, ja kun huomasin, että tulevat galgon kanssa toimeen, niin ilmoitin Espanjan koiriin, että eiköhän tämä nyt ollut tässä. Joten niin meille jäi hieman vanhempi rouvashenkilö majailemaan. Ihan mahtava tyyppi... <3

Pellolla juoksemassa <3

Galgoa ennen meillä oli pari päivää yksi pieni tyttönen, Espanjan koirista myös.
Galgon jälkeen on käynyt Auringonkoirista kolme viikkoa elelemässä yksi typykkä, lähti omaan kotiinsa juuri tänä lauantaina. Aika kiirettä on siis pitänyt... :) Labbiskin on nyt taas meillä visiitillä, tosin pari viikkoa vaan. Labbiksen jälkeen tuleekin yksi tyttönen yöksi, ja jatkaa sitten omaan kotiinsa.

Ja sitten kun tuo hoidokki on saatu kotimatkalleen, lähdemme ihmistyttösen kanssa visiitille Tampereelle päin, tekee ehkä ihan hyvää nähdä ihmiskavereitakin joskus :D

Balin kuviakin ja jonkinlaista kertomustakin oli tarkoitus jossain kohtaa kirjoitella, ehkä saan sen huomenna aikaiseksi... Nyt kun talossa on vain kolme koiraa ;)

http://www.fazer.fi/Brandit/Fazer-Crisp-Pita-Bread/

Sain Hopottajat.fi kautta Fazerin Crisp Pita Bread -sipsejä kokeiluun jokunen aika sitten. Ei auta moittia, kohtalaisen makoisia olivat. Odotin ehkä eniten chiliä, mutta olivatkin omasta mielestäni kaikkein mauttomimpia. Suosikkini näistä olivat Sour Cream & Chive. Sen verran kuivia kuitenkin olivat, että dippiä seurakseen kaipasivat; lopulta myös chilin makuiset alkoivat maistumaan. Ensimaistamalta eivät siis tehneet vaikutusta, mutta eivät nyt ihan kaikkein huonoimmastakaan päästä olleet... :)

Ehdottomasti näistä kuitenkin Sour Creamin, jos nimenomaan tätä tuotetta ostamaan lähtisin, mutta taidan kuitenkin pysytellä nachoissa. Kiva kokeilu kuitenkin.

Parkettia ja pikkutipuja.

Toissapäivänä lähdin viemään koiraa ulos, kun se jäikin haistelemaan matkalla jotain. Ihmettelin, miksei halua liikkua. Syy oli tämä:

Hetken päästä huomasin, että tälläpä oli myös kaveri, ihan yhtä säälittävän näkönen sekin. Pohdin mitä teen ja päädyin sitten entisen naapurin kanssa kuskaamaan ne Korkeasaareen.

Siinä he matkaavat, Lidlin jäätelöpurkissa. Säälittäviä otuksia... 

Kun tultiin Korkeasaaresta, niin maassahan tietenkin makoili jo seuraava pesästäpudonnut. Sekä yksi, joka oli jo kuollut. Koitettiin hoivata Korkeasaaren ohjein sitä pikkutipua, mutta tänään se sitten menehtyi. Ja yllätys, yllätys... Seuraava löyty jo portailta. Laitoin sen hyvin lähelle pesäänsä (tai niin lähelle, kuin mahdollista oli, ilman että kissat ja muut ovat vaaraksi). Saa nähdä, miten tuolle käy... Ei me ihan lintuemoa korvata, ikävä kyllä, vaikka ollaankin miehen kanssa ruokittu vauvoja yötä myöten...


Iloisempana asiana on se, että kuistin parketti (no okei, laminaattiahan tuo on) on vihdoin lattiassa kiinni :)

Kyllä se vaan on niin hieno! Vähän tossa on vielä hommaa, kuistissa itessään siis, mutta laminaatti on hieno! Ja valkoset seinät (paitsi tuo yks, joka ei ihan just oikein maalautunu, mutta parempi seki, ku toi katon värinen... sellanen se ois ollu, jos ei ois yrittäny sutia). Kehittelen siihen ehkä jotain kaunistusta, kunhan kerkiän... Saattaapa kestää tovi :)

Alan jo toistamaan itseäni :)

Eli päivän juttu on kuisti.

Tänään saatiin jo maalattua. Hyvin meni :)

Pohjamaalit paikallaan!


JA SIT EI ENÄÄ MENNYKÄÄN NIIN HYVIN:

Vierekkäin siis juuri maalattu ovi sekä juuri maalattu paneeliseinä. Minkä takia nuo paneelit vaihto väriä tollasiks likasiks? Oiskohan ne kenties pitäny hioa ensin...? :) 

Eilen myös mies otti ja maalasi reippaana miehenä ulkorappusten kaiteet. Aika hyvännäköstä tuli :)

Tässäkin tokikin vaan pohjamaali.

Laitetaan nyt ihmeessä vielä vertailukuva jokusen viikon takaa:

On kai tuossa hitusen eroa... :) 

Ja sitten oli se juhannus. Rauhallinen juhannus olikin. Lapsi leirillä (kiitokset Kiljavan leirikesälle, kyllä lapsi kuulkaat oli ilonen ja tyytyväinen - ja olis halunnut heti perään toiselle viikolle ;D). No, lapsi oli poissa, me remontoitiin. Ja siivottiin:

...yllätys, lapsi ei vieläkään päässyt omaan sänkyynsä nukkumaan...

Keräsin kaikki talvivaatteet (hanskat, pipot, villasukut ja kaulaliinat) kasaan ja koitin niputtaa ne samoihin pinoihin. Jepjep. Se vaati seitsemän muovipussia. En usko, että kaikki kamat löytykään vielä...

Selvitin myös vaatehuoneeseen tien. Raskasta se oli. Mut nyt siellä on kaikki talvipuvut ja ja lapsen isot vaatteet. Voi vaan kuvitella, miten paljon sitä vaatetta on... ;) 

Sen lisäks tokikin juhannukseen kuuluu syöminen:

Lapsi on poissa, joten aikuiset... No, ei ainakaan siivoa jälkiään. Onneks lapsi tuli kotiin ja alkaa taas normaali elämä ja jälkien korjaaminen :) Ruoka oli kuitenki hyvää ja kaikki oli tyytyväisiä. Ja nyt on melkein toi ruokien takana oleva kierrätyskeskuskin siirretty muovipusseihin ja odottamaan siirtymistä sinne oikeeseen kierrätyspaikkaan ;)  

Sellanen juhannus. Eiköhän tässä vielä huomenna saada jotain aikaseks. Sitten vielä viikko töitä ja sitten pitkäpitkä loma :) JEE! :)

Kuisti. Aina vaan.

Tänään tuli paneleita. Oma osuuteni tähän hommaan oli ihan täysi nolla. Mutta sentäs siivosin lapsen huonetta. Käsittämättömän paljon voi kertyä paperia, paperisilppua, lisää paperia, tarrapapereita (siis niitä, joissa ne tarrat on joskus olleet kiinni), karkkipapereita ja tuhansia muita papereita. Lapsi ei osaa käyttää roskista. Lienee ehkä hieman äitiinsä tullut (kaikki hommat sikin sokin). Huomenna ehkä pääsen jo imuroimaan sinne huoneeseen ;)

Mutta tältä siis näyttää kuistille: puolet tehty!

Fiilis on ehkä "hieman" saunamainen, mutta ehkä tuo muuttuu maaleilla vähän... kuistimaiseksi :)

Eihän homma tuohon lopu, kunhan paneelit on seinässä ja maalit myös, tarvinnee varmaan laittaa listaakin joka paikkaan. Tai siis, joku muu laittaa kuin minä........ :)

Kuisti.

Tänään kuistia viety taas eteenpäin. Itsehän osallistuin tähän(kin) toimintoon nostamalla 2 ek-levyä kellarin rapusta kuistille ja pitämällä tuulensuojapaperia kiinni. No okei, niittasin siihen pari niittiäkin.
Seuraavana sitten paneelia seinään ja lattia kasaan :) Ja toki jos oven maalais... :) Kyllä siitä vielä hyvä tulee! :)

Rakennushommia.

Alkaa kuulkaas olemaan kuisti valmistumaan päin :) Kaikki tiivisteet (onkohan toi niiden nimike? Oon kyllä varsinainen remppa-Riitta!) on seinien välissä ja ikkunatkin alkaa näyttämään ikkunoilta.

Kuistin lisäksi pistettiin vähän makkaria uuteen uskoon. Jepjep. Hyvä, kun koko huoneeseen edes mahtuu:

Tässä alkuasetelma. Vasemmalla näkyvä kaappi heitettiin ihan reilusti ikkunasta ulos. Oikealla näkyvä kaappi siirrettiin niin, että sen taakse tuli "vaatehuone". Kaappi oli pakko siirtää, sillä teimme tilauksen takasta, ja jos kaappi olisi jäänyt paikalleen, olisi se ollut suoraan hormin kohdalla. Lämpö olisi siis ehkä jäänyt vaan kaappiin, muttei päässyt lämmittämään huonetta ollenkaan. Hiemanhan tuo tilaa nykyisellä paikallaan vie, mutta nyt kaikki vaatteet saatiin tuohon kaappiin ja sen taakse tulleeseen tilaan. Tai no, ei vielä saatu, sillä huonehan on edelleen aivan järjetön sekamelska. Ehkä myöhemmin...
Oven ulkopuolella näkyy kaikki talvivaatteet (no ei suinkaan kaikki...), jotka pitäisi saada jonain kauniina päivänä vintille. Ehkei kuitenkaan ennen tulevaa talvea, on tässä nyt hieman muutakin hommaa ;)

Myös mäyräkoira on hoitanut oman osuutensa remontoinnista.

Hieman maitotölkkejä pienennettynä... 

...ja maatakin on kaivettu: suoraan miehen tekemien uusien portaiden alta. Kyllä tuli koiraa kiiteltyä :) 

Fiilis taitaa alkaa olla aikalailla tämä... :) 

Tänään kuitenkin vielä käymään puolilta öin lentokentällä, käydään viemässä Auringonkoirat.com :ille tavaralähetys. Samalla ehkä joudutaan hieman kurkkaamaan koteihinsa tulevia uusia koiria... :)

...

Tälle päivitykselle ei löydy mitään nimeä. Tuhat asiaa, vaan ei mitään mieltä. Kuulostaako tutulta? Vähän niinku elämä.

Kuten sanottu, taloon tuli vihdoin ovi, ja sitten myös lukko. Ja ai että miten ihminen on voinut kaivata kahvaa. Meillähän siis on aiemmin ollut vaan niin, että ovi avataan avaimella. Joten se on ollut aina lukossa. Halusipa tai ei. Nyt on kahva, joten oven saa jätettyä myös auki :) Jippii!

Kiitokset tästä sekä myös kellarin oven lukosta Lukko-tiimille! 

Leikkelin tossa eilen myös jotain turhakekasveja pihalta. Samalla innolla lähti myös mieheltä tukka. Samoilla saksilla myös. Helppoa!

Mies ennen...

...mies jälkeen. Parempi? Vaikkakin kamat oli ne rikkaruohonleikkaajat x) 

Tänään löysin munan. Tai en mä, vaan mies. Viime vuonnakin löyty samanlainen. Käki?

Pihalta löyty myös keltasia orvokkeja (oletan niiden olevan orvokkeja, en ole kamalan suuri viherpeukalo...).
Viime kesän aikana kun käännettiin koko piha ympäri, on nyt jännä katella mitä mistäkin kasvaa. Yllätyksiä koko piha :)

Pihalla on myös yhdessä kohtaa tällaisia, paljon! Tykkään niistä, vaikka varmaan ovat ihan rikkaruohoja. Mutta ne on jotenkin metsäisiä ja ilahduttaa mua. Paras osa koko pihaa :)

Tää on myös yks mun lempparikohta. Tähän oikeastaan pihassa ihastuin, kun ekaa kertaa käytiin tässä pihassa. Oma pieni pala metsää :) ...alunperinhän leikkimökkiä ei ollut, mutta sopii tien päähän hyvin :)

Amppelitomaatti, jonka ostin korvaamaan riippumattoa, on tehnyt pari pientä tomaattia. En malta odottaa, että niitä tulee lisää ja saan syödä niitä!

Myös mansikka näyttää samoja merkkejä, kyllä nekin jossain kohtaa alkavat kasvamaan, jee!

Tänään aloin myös kaiken kuistinlattian raaputuksen sivussa kokoamaan mun ihanaa kattolamppua. Ja kappas, menetin hermoni noin sekunnissa x) Miksei se voinut olla koottuna??

Osia, osia ja lisää osia. Muovipussia muovipussin perään.

Tässä vain kuvassa näkyvien helyjen pussit. Etualalla näkyvässä pussissa oli kaikki pikkupussit; jokaisessa pussissa yksi pieni osa. Kiesus, ekoilu kunniaan. Jep.

En kovin montaa rinkulaa jaksanu ripustella, meni hermo jo pelkästään noiden pussien avaamiseen :D Mut kunhan toi joskus tulee kasattua, niin se on niin hieno lamppu :)



Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: ostin korvikset (tai no, ehkä jonkun 10 eri tuotetta, yhden sormuksen ja kaulakorunkin) Facebookin kautta sellaisesta hyväntekeväisyysmyynnistä. Kaikki rahat menevät lyhentämättömänä löytöeläinten auttamiseen. Mielettömän hieno idea <3
Nää korvikset oli pakko kuvata ja laittaa esille, niin hauskat! Miehet pullossa - kaikki on varmaan kuulleet sen, että joku on niin söpö tai ihana tms, että tekis mieli laittaa pulloon? Heh, no nyt mun pitää enää keksiä, et ketkä nää heppulit on, joita pulloissa säilön... x) 

Kuisti etenee.

Vaikkakin ulkopuolelta :) On sisäpuoltakin saatu raaputettua maalista, mutta kädet alkaa olla niin kipeinä, ettei nyt lähipäivinä kykene moiseen puuhaan. Ja lopulta: onko sillä väliäkään saada kaikkea pois, kun lattiapinta kuitenkin peitetään laminaatilla? Ehkei.

 Tältä meillä näytti 31.5. Kaikki kolme ikkunaa on saatu paikoilleen, ovikin on siinä missä pitää. Oven edessä kyhjöttää punainen työmaa-avaaja (?), sillä kuten näkyy, ovessa ei ole lukkoa. Vaan juuri tällä hetkellä pihaan (ei oveen, niinku ajatuksissani olin ensin kirjottanut :D) ajoi lukkomies, joten nyt ei tarvitse enää olla lukottomana sekä kahvattomana. Ikkunoiden (ovenkin) välissä on nykyisellään huomattavasti enemmän uretaania, kuin mitä tässä kuvassa näkyy :) Ehkä tää ennen heinäkuuta valmistuu!

 Meillä on käynyt myös rakennusmestari tarkastamassa paikkoja. Eihän noita sovi ihan miten sattuu laittaa:

Rakennusmestari Mäyrä.

Tarkkaa puuhaa näyttäis olevan...

...vähän vaikuttais, ettei työnjälki ihan miellytä hänen Korkeuttaan... x) 

Tänään tuli muuten myös soitto Kodin ykkösestä, jess! Kävin siellä lauantaina, kun huomasin, että pari sellasta tuotetta, joita oon jo hetken hinkunut, oli alennuksessa.

Sekä riippumatto että kruunuvalaisin. Joo, voinen olla ehkä hieman sairas ton valaisimen suhteen, mutta se miellyttää mua aivan järjesttömästi. Ja jos kyllästyn, niin eiköhän tuo pikkutyttö sen huoli ;) Ajattelin, että kun lauantaina loppui koulu ja itsekin olen ollut suhteellisen ahkera (niin työssä kuin koulussakin), niin olen ansainnut riippumaton, jossa voin opiskella kesällä (ei sillä, hyvinhän tuosta auringosta nautti tänään ilman riippumattoakin...). Lauantaina vaan riippumatot olivat loppuunmyytyjä, joten sen takia tänään vasta hakemaan sitä. Vikkelästihän tuo kuitenkin tuli. Ja sainpahan oivan syyn lauantaina ostaa amppelitomaatin, kun riippumattoa ei kerran löytynyt... :)

Odotan, että jonain päivänä tulee sateinen päivä (no enkä odota!), jotta saan tuon valaisimen kattoon asti, nyt se vielä odottelee laatikossaan... Hiljaa hyvä tulee. Taas kerran :)

Voihan suru ja voihan ilo.

Tänään pienen pieni Caracol sitten lähti omaan kotiin. Onnistuin pidättelemään itkua, kun haettiin. Lapsen sitten myöhemmin sanoessa, että sen tulee Caracolia ikävä, ei enää voinut olla pientä itkua tirauttamatta. Kamalan vaikeeta tollanen luopuminen, vaikkakin tiesi, että koira on vain hoidossa ja etsii kotia. Caracol kuitenkin oli aivan mahtava koira, kiltti ja ystävällinen ja reipas.

Hyvää tässä kaikessa on kuitenkin se, että jäi lähelle asumaan ja hoitopaikkaa tarvittaessa saa aina tulla meille. Joten eiköhän me tässä vielä nähdä :) Ja kyläänkin saadaan tarvittaessa mennä :)

Tältä näytti Caracolin ja mäyräkoiran viime hetket, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... <3

Ihania poikia <3

Kuitenkin olen melko varma, että heinäkuun jälkeen meidän pesue voisi vastaanottaa seuraavan kodin etsijän... Oli äärettömän hieno huomata, miten koira alkaa voimaan paremmin, paino nousee, turkki alkaa kiiltämään ja se nauttii seurasta... Kaiken maailman kokemuksia sitä onkin :)
Mies kyllä tuumasi, että ei kovin montaa menetystä kestä, tai tulee hulluksi... :) Mut eihän kai niistä kaikista tarvii luopua, hahaa :) Caracol olis kyllä ehdottomasti ollut sellainen, joka olis kannattanut pitää, jos koiran olisi itselleen halunnut. Jopa isäni, joka ei ole juurikaan viehättynyt koirista (tai on omalla tavallaan, muttei elämäntyylinsä vuoksi; paljon matkustelua jne.) sanoi alkujaan, että tämän on "ihan älyvapaata puuhaa", kun sanoin että meille tulee kotihoitolainen. Nyt kun sitten kerroin, että Caracol lähti, niin kysyi sitten, että meinataanko ottaa toinen hoitolainen jossain kohtaa. Kun vastasin, että eiköhän, niin tuo tuumasi, että "sehän hieno homma". Niin ne päät kääntyy... :)

Nokkospesto.

Tämä nokkospesto piti vielä tulla tänne laittamaan, en malta odottaa, että pääsen valmistamaan! Lapsi on muutoinkin jo toivonut nokkoslettuja, että kai niitä jossain kohtaa pitäisi mennä keräilemään... Aurinkoisia päiviä odotellessa... :)

Jos jollain on omakohtaisia vinkkejä, mihin käyttää nokkosia, niin saa kertoa. Ja kumpi on parempi, kuivattaa vai pakastaa? Olen ihan täysin uusi näillä nokkospuskilla, viime kesänä tein ensimmäiset letut ja aiemmin en ole sitä ennen koskenutkaan (no olen joo...) koko kasviin, mutta yllätyin sen hyvästä mausta ja ajattelin kyllä alkaa hyödyntämään sitä. Peltojen reunoilla on hyvä asua... :)

Kuisti lähes alaston.

Lähes siis kaikki paneelit on nypitty irti. Ja alkohan niitä yllätyksiä sitten löytymään:

Puolikkaan ikkunan kokosia ampiaispesiä siis. Yök! Tervetuloa kaikki ampiaiskammoset meille.

Myös ulkotiloista on löytynyt yllätyksiä. Iloisia yllätyksiä :)

Luumupuuhun on tullut kukkia! Viime vuonna ei meinannut tulla edes lehtiä :) 

Mansikan kukkiminen ei sinällään ihmetytä, mutta kivaa se on :) 

Minttu tai vastaava lähti yllättäen kasvamaan muovipurkistaan. Viime vuonna sitä oli tosi vähäisesti ja hylättiin se tylysti. En kuvitellut sen selviävän talvesta, mutta kyllä vaan vihertää :) 

Leikatut viinimarjapensaatkin alkaneet tekemään marjaa, jee!

Kyllä sitä ihminen vähästä onnelliseksi tuleekin :)

Muutakin onnea on, nimittäin pieni kotihoitokoiramme Caracol on löytänyt oman kodin :)
Toki se onni on myös suru, sillä Caracol on todella ihana koira. Jos täällä ei olisi ollut jo kahta koiraa, niin varmasti Caracol olisi saanut jäädä meille. Harvoin noin hyväkäytöksistä ja herttaista koiraa tapaa. Onneksi koira kuitenkin jää meidän lähelle ja sovittiin jo, että jos koskaan hoitopaikkaa tarvitsee, niin paikka on aina meillä vapaana :)

Luulen kyllä, että kun kesä vetelee viimeisiään (eli olemme palanneet kesälomamatkalta), niin aukeavat ovet jollekin toiselle kodin etsijälle. Oli se kuitenkin sen verran kiva kokemus, kun huomasi miten koira alkoi luottamaan, keräsi itselleen hieman lisää painoa, nautti vieressä olemisesta ja nukkui lapsen kanssa. Ja ennen kaikkea lapsi piti siitä hyvää huolta, jotta koira oppisi luottamaan ihmiseen... <3

7v tyttäreni sanoi kauniisti, kun puhuttiin näistä koirista, jotka tulevat Espanjasta ja muualta ja mietti sitä, kun koirat saavat uuden kodin. Lapseni sanoi kaiken tarvittavan ja aiheutti suuren määrän kyyneliä, toivottavasti aikuisetkin ihmiset osaisivat ajatella noin fiksusti:

"se tuntuu ihan hyvältä, että ne löytää kodin. Mutta joskus musta tuntuu pahalta, jos ne menee johonkin, missä on joku toinen eläin. Kun joskus ihmiset on niin ilkeitä, että sitten ne hylkää niiden vanhan eläimen, kun se uus onkin kivempi".

Ps. Suosittelen kyllä muillekin kotihoitajuutta, joko tuon Auringonkoirien kautta tai sitten vaikkapa espanjankoirista... :) 

Mitäs sitte?

No on tässä vähän ollut hommaa.
Tilattiin ikkunat, ne tuli. Tuolla ne nyt pihalla nökköttää :D Ehkä tarttis joku kaunis hetki saada paikoilleenkin. Vai?

Hienot ovat, juu. Uusi ulko-ovikin oli samassa paketissa, vaikken voinukaan uskoa, että mahtu tonne sekaan.

On täällä saatu myös uudet rappuset aikaseks kellariin. Siinä kesti iän ja ajan, pari vielä pitäis tehdä ja kaiteet tohon viereen, ettei lapsen kaverit tipu tohon kuoppaan - ainakaan kovin montaa kertaa :)

Yks päivä, kun kattelin ikkunasta pihalle, tajusin miten nättiä oikeesti taas on. On vihreetä ja on ihanaa... Ja joskus jopa lämmintä. En tiedä asuuko tossa linnunpöntössä ketään, mutta pönttö puussa pysyköön... Se miellyttää mua :)

 Kuistin (verannan, mikä tuo nyt onkaan) lattiaakin on tullut rapsuteltua maalista tässä lähiaikoina. Sen verran, että pikkurilliä pakottaa. Hyvä, kun saa koukistettua. No, jostain kai se on tiedettävä, että jotain on tehty (kivempihan toki ois, jos vaikka johonkin vatsalihaksiin sattuis, mut... ei aina voi voittaa). Loppua tossa projektissa ei siltikään näy, mutta paljon on tullut tehtyä kuitenkin.

Kuistin seiniä on myös tyhjätty, siinä samalla kun maalia on revitty lattiasta. Ja tänään tuli sitten kaikki villat seiniin ja lattiaan, jee! :) Seinältä irtosi myös tuo suuri silmänilo, hattuteline. Oli pakko kuvata se, koska aion saada siitä vielä nätin! Suunnittelin sitä ihan vaaleenvihreeks :)

Näin nättiä paneelia on seinät täynnä. Tai no, ei ole enää. Tänään lähti niin paljon, että hoh. Kohta sitten naputtelemaan uutta tilalle :)

Tältä näytti, kun ensimmäiset paneelin risahteli seinistä. Onneks tuolla ei tosissaan ollut mitään yllätyksiä, eikä myöskään tosissaan niitä villojakaan. Se kyllä lähestulkoon osattiin ennustaakin, kyllä se kuisti sen verta kylmä oli talvisin :D