Kuisti. Ja argh.

...tämä teksti olikin säilynyt jotenkin ihmeen kaupalla jossain luonnoksissa, joten lisään senkin nyt sitten tänne - ja säästän sen toisen (tupla-argh), sillä siinä oli enemmän kuvia (siis ainakin kaksin kappalein enemmän ;D).
Tähän en ehtinyt kovinkaan paljoa kirjottamaan - ja hermo kärähti taas, kun katos tekstit. Mulla ei jotenkin oo tää blogihomma hallussa... :)


Kirjoitin jo puolen tunnin verran tekstiä, kunnes sitten koko sivu katosi. Näin. Otetaan uusiksi. Ja vähän lyhennettynä.

Pyydettiin siis tarjouksia eri ikkunavalmistajilta. Kolmelta saatiin vastaus, yksi niistä tuli käymään paikalla, kaksi ei vastannut. Se, joka kävi täällä (Skaalalta), oli miellyttävä ja tuli toimeen meidän koiralauman kanssa - joten selvä peli, ikkunat lähti tilaukseen ;) Samalla vaivalla otettiin uusi ulko-ovi. Ikkunoiden pitäisi tulla nelljän viikon aikana.

Nyt sitten viikonloppuna tuli siivottua eteistä (no joo, mies siivosi, mä imuroin muualla - vai istuin, no, sama se... :) ). Tarkoitus on laittaa eteiseen lattioihin ja seiniin villat, on ollut kylmäeteinen tähän asti. Nyt kun tulee paremmat ikkunat (ei yksi-kerroksisia ja muutenkin huonoja ikkunoiden pokia...), niin varmasti hyvä tulee :)

Tänne muuttaessa lattialla oli jo matot, jotka pidettiin lattiassa, koska olivat todella pätevät kuran ja lian pitäjät. Nyt kun ne nostettiin, alta löytyi yllätys. Heh.

Onneksi tosissaan oli suunnitelma, että laitetaan lattiatkin uusiksi. Tuohan on vaan joku vaneri ("puristepahvi", sanoo mies?), ja puu sen alla hyvässä kunnossa, joten ei suurempaa hätää. Nauratti silti, että hyvältä näyttää.
No, ei muuta kun hommiin ja homma selvä - kamalan helpolta ja nopealta saan kuulostamaan tän remontoinnin ;)

Perjantaina pihallakin huomasin, että pienet krookukset meinaa tunkea maasta :) Sisällä Naistenpäivän ruusukin tekee lisää kukkia, kuvittelin sen jo kuolleen (kas, Rouva Puutarhuri täällä hei!).

Käytiin viikonlopun aikana myös koirapuistossa kahden pienimmän kanssa. Täysin turhaa puuhaa. Pojat istu pyllyt jäässä, pelkäsivät kai, että hylätään ne sinne, jos vähänkään lähtevät ;) Sitten kun ihmiset liikku, niin perässä kuljettiin. Kotona taas juostiin ja riehuttiin, yllätys :)

Voihan elämä. Ja elämän pattitilanteet.

Aamulla laittelin aamupalaa ja tuli mieleen, että ostinhan eilen tuolle miehelle ihan synttärilahjankin. Dadaa!

Onneks miehiä on helppo miellyttää... ;) 

Tänään ei ollut yhtään niin puuhakas päivä, kuin eilen. Tänään ei ois jaksanu oikeestaan mitään. Ja kun ei jaksa mitään ja lapsi viilettää ulkona, aika menee tosi nopeesti. Ihanaa vaan olla tekemättä mitään. Oon niin kaivannu tätä, vuosia. Luulin oikeesti, että lapset ei kasva koskaan, vaikka kaikki aina jankuttaa, että "lapset kasvaa niin nopeesti, mussunmussun". No, nyt se on kasvanu. Parasta. No, käytiin koirapuistossa kuitenkin, miehen sisko oli siellä koiransa kanssa. Koirapuistotreffit :) Menoa ja meininkiä piisas. Jopa laiskiaiset pääs liikkeelle eikä istuneet vaan perät jäässä ;)

Kotiin tullessa kävin kiertelee tätä "tilusta", kyllä sieltä tosissaan kukkia puskee :)

Viimesin tärähti tuulessa, mutta on jotenkin kiva kuva kuitenkin... :)




Niin, se elämän pattitilanne. Mäyräkoiralle tuli joku patti kainaloon. Ja nyt se on parissa päivässä kasvanut kohtalaisen paljon. Ei näytä ollenkaan rasvapatilta (eikä edes liiku), ei finniltä tai miltään. Vähän niinkuin luomi.

Tosi tylsässä paikassa koko patti, varmasti kokoajan hinkkaa kävellessä... :( Onneks mäyräkoira on kuitenkin suhteellisen sohvaeläin, joten jos nyt sen aikaa kävellään vaan pikasia lenkkejä, kunnes selviää mikä tuo on. Googlella selaillessa silmiin osu histiosytooma. Kuvassa oleva patti näyttää ihan samalta, kuin tuo meidän koiran. Ja kehityskin näyttää ihan yhtä rivakalta. Kiesus, miten helpottavaa on löytää jotain selitystä sille, mitä joku VOISI olla. Melkein jo itkua väänsin, että nyt sillä on joku maailman isoin syöpäkasvain ja se kuolee. En ole laisinkaan dramaattinen...

No, Betadinea käydään ostamassa huomenna blogin suosittelemalla tavalla (jossain toisella sivustolla sitä suositeltiin, käy myös hot spotiin, joten tuskin se turhaa kamaa on; muutoinkaan). Huh. No, vähällähän on mäyräkoiran kanssa päästy, rokotukset haettu ja kerran vai peräti kahdesti ollut korvatulehdus. Joskus aikanaan, kun oli collieita, taisin yhden kanssa käydä lääkärissä, kun astui lasin päälle. Aika hyvin menny neljän koiran kanssa.

Mietin tossa äskettäin paljonkin asioita, joista olis voinut kirjottaa, mutta... ehkä myöhemmin. Josko nyt olis nukkumisen aika, huomenna taas töihin. Toivomme hyvää säätä! :)

Ps. Miks tää teksti meni tällaseks "kuvatekstiks", miksen saa enää normaalia kirjotusta aikaseks? Ja joo, yks niistä mun miettimistä asioista oli se, että joskus tuntuu niin hölmöltä kirjotella itekseen, ei kukaan ainakaan koskaan kommentoi tänne mitään ;) Toisaalta taas: nuorempana kun kirjotteli päiväkirjaakin, ei siihenkään (luojalle siitä kiitos!) kukaan mitään kommentoinu. Kai sitä jotenkin vaan kuvittelee, että blogi, joka on ainakin olevinaan "koko maailman ulottuvilla" (jepjep.. :D) ois enemmän vuorovaikutteinen :) Toisaalta taas on ihan mukavaakin kirjotella itelleen :) Ja alunperin kait taloblogin tarkotus olikin kirjotella muistiin asioita, joita täällä talossa tapahtuu. Nyt vaan koko blogi on siirtyny myös vähän koiriinpäin, ehkä niistä on nyt ajan kanssa tullut hieman enemmän keskipisteitä tässä elämässä. Mutta kunhan nyt ne ilman lämpenee, niin ehkä täällä talossakin alkaa taas tapahtumaan (tuntuu, että oon sanonut ton aiemminkin.....).

Synttärilauantai :)

Aamu alko jo klo.05.30. Joo-o. Heräsin ennen lasta! Katottiin eilen äärettömän huonoa elokuvaa (en edes muista nimeä...) ja nukahdin kesken kaiken. Kello ei varmaan ollut edes 23. Olipas kiva herätä niin, ettei mikään (kello) tai kukaan (lapsi) herätä :)

Lapsi nous sitten siinä kohtaa, kun puin ja aloin viemään koiria ulos. Alottiin heti tekemään kakkua, että ehtis kostumaan iltapäiväks. Hyvähän siitä tuli :) Alunperin lapsi oli suunniteltu, että tehdään vihreä possukakku (yllättäen Angry Birds...), mutta kumpikaan meistä ei halunnut marsipaania ;)

Vihreä marsipaani korvattiin AB-karkeilla ja näteillä kuulilla :)

Lisäksi oli voileipäkakku, mukana kaikkea mahdollista... :D Ostettiin lapsen kanssa myös nachoja ja dippejä ja kun mies lähti synttäreitä viettämään näin iltasella, jäi mun iloks kaikki päivän karkit ja tietysti nachot ja viinietikka-sipsit... Miten ne voikin olla niin hyviä?!

Illan herkut, nam! 

Piiiitkän päivän aikana myös siivottiin, tokikin. Viikonloput menee aina siihen. Viikolla ei jaksa kiinnostaa imuroida, siinä kestää niin pitkään ;) Mutta illallahan niitä karvoja ja hiekkaa on taas puoli taloa täynnänsä. Jopa kaiken maailman talvipipot tuli siirrettyä pois tieltä pyörimästä. Ihan oikeasti, ulkona paisto aurinko, maata näkyvissä enemmän kuin mitä lunta näkyy ja... ei enää talvipipoja! :)

Eilisellä kauppareissulla (kun haettiin kakkukamat jne.) käteen sattui myös tämä Millettin Hernerouhe. Olen katsonut sitä jo tuhansia kertoja aiemmin, mutten sitten kuitenkaan ole ostanut. Nyt kuitenkin houkutus oli liian kova, joten mukaan lähti. Ja sitten miettimään, että mitäs nyt? 

Mitä näille tehdään? :D

Löysin jo pari hyvää ideaa, kasvispihvejä, makaronilaatikkoa ja sitten jotain pyöryköitä quinoan kanssa. Toisaalta ruuanlaitto on siinä mielessä niin parasta, kun kaikkea voi käyttää kaikkeen. Toisin kuin leivonnassa, jossa kaikki pitää mittaamalla mitata... argh!


Lisään tähän samaan tekstiin nyt myös meidän olohuoneen lampunkin... Sille nimittäin ois projekti, vaan en keksi miten sen toteutan.

Lamppu

Siis, selvillä on mitä haluan. Tuohon alareunaan sellasia "kristalleja" roikkumaan. Kristallit on jo hankittuna ja jo kertaalleen koitinkin niitä kiinnittää. Suunnitelma oli siis alunperin laittaa ne maailman ehkä parhaimmalla keksinnöllä, eli siimalla kiinni. No, siima meni oikein sukkelaan neulan läpi. Neula meni kankaan läpi. Mutta neula ja siima ei yhdessä tulleet kankaasta. Joten se niistä kristalleista. Siimaa ei voinut itekseenkään täkätä tosta, mikä oli suunnitelma b. Lankahan tuosta menis neulan kanssa, mutta ei... Mitähän muita vaihtoehtoja sitä vois olla...?

Kuisti. Ja tupla-argh!

Kirjoitin kahdesti puolen tunnin tekstin, molemmilla kerroilla katosi. Hienosti menee, kun yrittää kuvatekstiä lisätä.

No, lyhyestä virsi kaunis:

Ikkunaremonttia odotellessa siivottiin kuistia. Mattojen alta löytyi pieni yllätys. Onneksi oli tarkoituskin pistää uusiksi koko homma, joten ei hätää :) 

Pihalla meinaa pikkukrookukset puskea maasta läpi. Sinnikkäitä, ajatellen, että viime kesänä kaivuri mylläsi suhteellisen kovalla kädellä. Sisälläkin Naistenpäivän ruusu sinnittelee ja tuuppaa uutta kukkaa, vaikka luulinkin sen kuolleen jo aikaa sitten (Rouva Puutarhuri täällä hei!)

Käytiin poikain kanssa koirapuistossa. Meno oli heikkoa - kunnes kotiin päästiin, niin jo taas riehuttiin ja rehattiin :) 

Maailman komein Mäyräkoirani :) 

Hän on komea ja ystävällinen ja suloinen ja.... Terhakka ja reipas :) Ja tuhansia muita ylistäviä sanoja :) 

Viikonloppu

Pesupalleroa tuli koitettua. Tuli ehkä jokseenkin raikkaampi tuoksu, kun mitä edellisestä pesuaineesta. Tossahan pesupallerossahan ei ole mitään ainetta, joten tuoksahdus ei ollut mikään pesuainemainen, mutta siis sellanen "tuoksuton tuoksu" :) Saa nähdä, kuvittelenko vaan, vai jatkuuko. Puhtaaksi pesi kuitenkin. Jotenkin joskus sitä toivoo asioita ja kuvittelee niitä sitten sen toivon voimalla, joten voihan se olla, että toivoin nyt pesupalleron pesevän noi pyykit kunnollisiks ilman mitään haitta-aineita ;) Saa nähdä.

Viikonlopun kunniaks lapsi on hieman opiskellut eri taitoja. Kävi eilen pitkään toivomallaan kannel-tunnilla. Kuinka moni lapsi toivoo pääsevänsä soittamaan kanteletta? :) Hankin sille yksityisopettajan, saa sitten oikein huolella soitella. Oli kuulemma ollut oikein mallikas, innokas ja taitava oppilas. Kotona kertoi, että oli opetellut "ehkä jotain Kalevala-aiheisia lauluja" :)

Innokkaana ihmisenä päätti myös päivänä eräänä, että haluaa neuloa. Kysyi, miten se tapahtuu, katsoi pari kertaa. Illalla kun piti mennä nukkumaan, ihmettelin mitä kolinaa huoneestaan kuuluu. No, siellähän se ihmistaimi neuloi :D Tänä aamuna sitten intoili, että pääsee neulomaan kunnolla. Ihan hyvää jälkeähän tuo saa, ajatellen, ettei montaakaan päivää sitten halunnut opetella ko. asiaa.

Pieni lapsipoloinen kävi myös kirjastossa lainaamassa kirjoja aiheeseen liittyen. Intona virkkaukseen ja Neulekirja. Huoh... Ihmistaimi on hieman pätevämpi kuin äitinsä :) Itse opin neulomisen jalon taidon vuosi sitten, ollessani 30v ;)

Tänään otin myös itse itseäni niskasta kiinni ja ajattelin tehdä jotain, jota en tee juuri koskaan. Leivoin. Huoh. Se on NIIN toivotonta. Osaan tehdä ruokaa ja mielestäni ihan jopa hyvää (kukaan ei ole kuollut - tähän mennessä), mutta leipominen. Ei. Koskaan. Ikinä. Enää. Ja siis tein jotain niinkin haastavaa, kuin mokkapalat. Ohjeella "Turhankin helpot mokkapalat. Jepjep. Ehkä, jos ei ole sitä sorttia, joka itkee jo siinä vaiheessa leivontaa, kun on vasta ottanut aineet kaapista esiin ;)
No, mokkapalat tuli kuitenkin tehtyä, ja olivat jopa hyviä. Ja kruununa vielä näyttivätkin ihan hyviltä :) Mutta tosissaan, ei enää ikinä. Meidän perheen kokki (eli mieseläjä) saa hoitaa homman tästä lähtien. Mikä lie kevätvillitys iski, kun piti tollasella alkaa itseään kiduttamaan.

Sellaista tänään. Huomenna pitäis siivota eteistä. Ja lenkittää tietenkin koiria :) Ja ehkä taas imuroida niiden karvoja ;)

Alkaa vihdoin olemaan kevät, ihanaa! Lumi sulaa ja ehkä joskus vielä jopa pihakin näkyy ja saadaan nurmikkokin jonain vuonna :) Sitä aidan rakennusta odotan eniten, että koirat pääsis pihalle. Vapaana ja juoksemaan. Tai vaikka makaamaan ja nauttimaan auringosta ja heinistä nenää kutittamassa... :)

Tilattiin kokeilumielessä bio-ekologinen pesupallo Grouponista, jonka kanssa ei käytetä mitään pesuaineita. Pallon sisällä on keraamisia kuulia ja niiden pitäisi pestä vaatteet. Teki mieli jo aiemmin tilata jotain pesupähkinöitä tms, mutta ei tullut koskaan tehtyä sitä.
Ohjeiden mukaan tuon pallukan voi heittää kesällä aurinkoon ja se "aktivoi" keraamiset kuulat uudelleen ja teho säilyy... Saapa nähdä, mielenkiinnolla odotan kuitenkin, sillä pesuaineiden ostaminen ja käyttäminen on käynyt kyllästyttämään. Tai lähinnä se kaikki mömmö, mitä ne sisältävät.
Koitin kyllä jo aiemmin Lumme-pesuainetta (on hajusteeton, fosfaatiton, zeoliititon; tuolta sivulta sai tilattua näytepakkauksen), mutta sitten tuo pesupallo osui silmään ja se kotiutui tänne. Mielestäni Lumme tuoksui ihan hyvältä ja olisin voinut sitä testata enemmänkin. Vaan nyt testataan tuo. Ihme ekoilija mustakin tulee... Heh, tuskin on huono homma :)

Pesupallero

Pikku-Caracolista piti vielä päivittää, että poika reipastuu päivä päivältä, tykkää nukkua levottomasti nukkuvan lapsen vieressä (miksi? En tiedä enkä ymmärrä), makaa lapsen sylissä sohvalla, on alkanut heiluttamaan häntää aika usein, alkanut nirsoilemaan ruuasta (mielestäni hyvä merkki, ilmeisesti ymmärtää, ettei kaikkea ole pakko syödä kiireellä ruokaa tulee jatkossakin), kaatuu kyljelleen sänkyyn tai sohvalle, jos ei huvittaisi lähteä lenkille jne. :D Luulin eilen illalla, että sai jonkun kohtauksen, halvauksen tai jonkun, kun lähdin hakemaan vielä viimeisen kerran iltalenkille. Ei tullut huutelulla alakertaan (yleensä tähän mennessä on tullut heti, kun on kuullut, että jonkun hihnaa heilutetaan), joten lähdin hakemaan ylhäältä. Siellähän tuo makas sängyssä, miehen vieressä, katsoi ihan kuin hullua. Ei todellakaan noussut ja kun nostin pystyyn, kaatui kyljelleen. Nostin uudelleen, kaatui taas. Tuijotti vaan sen näköisenä, että "siinähän yrität..." :D Kannoin sitten alakertaan ja pihalle, kyllähän sitten kelpasi kävellä. Kiesus... :)
Aamulla meinasi puuhata samaa, tällä kertaa lapsi pääsi todistamaan tätä tapahtumaa ja nauroi katketakseen. Aikamoinen epeli tuo pikkukoira, kyllä... :)
Mutta kuten tekstistä voi todeta, on erinomainen kaveri lapselle, ei juurikaan hypi (mua vasten kyllä, en tiedä pitääkö lauman päällikkönä, tulee aina ekana mua vastaan), ei hauku (paitsi tietenkin mäyräkoiran aloittaessa ja jos joutuu jäämään yksin), ei sähellä ja häsellä, haluaa vain olla lähellä. Ehdottoman kiva koira... :)

Tosissaan, kevät on. Sen huomaa myös mäyräkoira. Joka ottaa kyllä kaiken irti - vaikkakin vihaa mennä ulos, siellähän on märkää (vaikkakaan ei enää kylmää...). Oman sorttinen elukka sekin... :)

Auringonpalvoja... Ja erikoiset asennot... :)

Auringonkoirien aurinkokoira... :)