Nokkospesto.

Tämä nokkospesto piti vielä tulla tänne laittamaan, en malta odottaa, että pääsen valmistamaan! Lapsi on muutoinkin jo toivonut nokkoslettuja, että kai niitä jossain kohtaa pitäisi mennä keräilemään... Aurinkoisia päiviä odotellessa... :)

Jos jollain on omakohtaisia vinkkejä, mihin käyttää nokkosia, niin saa kertoa. Ja kumpi on parempi, kuivattaa vai pakastaa? Olen ihan täysin uusi näillä nokkospuskilla, viime kesänä tein ensimmäiset letut ja aiemmin en ole sitä ennen koskenutkaan (no olen joo...) koko kasviin, mutta yllätyin sen hyvästä mausta ja ajattelin kyllä alkaa hyödyntämään sitä. Peltojen reunoilla on hyvä asua... :)

Vappu ja vähän sitä ennen.

Saatiin sitten kuistin lattiaa revittyä. Alta paljastui sinistä lattiaa.

Tässä vielä osa "pahvia" lattialla kiinni. Repesi ihanasti irti x) 

Tässä kaikki pahvi on jo revitty ja osaa lattiasta raaputettu maalista.

Nyt on sitten parina päivänä raaputettu maalia lattiasta koko rahan edestä. Tonne on laitettu kerroksia vähän useampiakin ja syystä taikka toisesta yks tai kaks lautaa on vähän kostuneita, muttei mitenkään suuremmin. Ovat kuitenkin ihan kovaa puuta, eivät mitenkään pehmenneitä. Ehkeivät vaan ole saaneet tarpeeksi ilmaa, kun on tota maalia ollut suhteellisen reilusti. Ehkäpä tämä tästä :)

En muista laitoinko jo aiemmin kuvaa, kun ostin niitä hernerouheita ja puuhasin niistä päivänä eräänä makaronilaatikkoa. Olipa muuten hyvää! Toimi taas omaan tyyliini "laitetaan vähän kaikkea, mitä kaapista löytyy" -reseptillä. Mukana oli tummaa makaronia, rouhetta, tomaattia, aurinkokuivattuatoimaattia, sipulia ja valkosipulia sekä tonnikalaa. Lapsi sanoi, että kaprikset puuttuu ;)

Hernerouhe-makaronilaatikko, nam! 

Ostin myös tuossa viime viikonloppuna mäyräkoiralle uuden lelun. Hintaa sen 10e. Rakkaalla lapsella pitää olla kaikkea kivaa... <3 Mäyräkoiran ongelma on se, että tuhoaa kaiken. Hetkessä. Ties ja mitä on ehdoteltu, kerran ostin jonkun lelun, joka kuulemma kestää dobermanninkin. Viidessä minuutissa oli säpäleinä... :) Hyvää kuitenkin on se, että mäyräkoirahan ei tuhoa mitään muuta, kuin sille tuhottavaksi ostettuja tavaroita. Pentuna kyllä rakasti maistella kenkiä; tulipahan ostettua uusia vanhojen tilalle...

Tässä tuo oiva lelu 2min käsittelyn jälkeen. Nam tämäkin :) 

Vapusta itsessään ei ole paljoa sanottavaa. Jotenkin täysin turha juhla. Varsinkin, kun ei ole ketään, kenen kanssa juhlia. Joten lapsi se paineli kylillä menemään, me täällä miehen ja koirien kanssa syötiin. Mikäs sen parempaa... :)

Lohta ja parsaa hollandaisekastikkeella. Slurps! 

Iltapalaksi herkkusieniä käärittynä kesäkurpitsaan (sisällä tietenkin juustoa) sekä oliiveja, aurinkokuivattuatomaattia sekä marinoituja valkosipulin kynsiä.

Koko päivän aikana ei saatu tehtyä mitään. Ei yhtään mitään. Suunnitelma oli raapia hieman tuota kuistin lattiaa sekä imuroida ja siivota. No, kai se riittää, että pesee koneellisen pyykkiä. Riittäähän?

Synttärilauantai :)

Aamu alko jo klo.05.30. Joo-o. Heräsin ennen lasta! Katottiin eilen äärettömän huonoa elokuvaa (en edes muista nimeä...) ja nukahdin kesken kaiken. Kello ei varmaan ollut edes 23. Olipas kiva herätä niin, ettei mikään (kello) tai kukaan (lapsi) herätä :)

Lapsi nous sitten siinä kohtaa, kun puin ja aloin viemään koiria ulos. Alottiin heti tekemään kakkua, että ehtis kostumaan iltapäiväks. Hyvähän siitä tuli :) Alunperin lapsi oli suunniteltu, että tehdään vihreä possukakku (yllättäen Angry Birds...), mutta kumpikaan meistä ei halunnut marsipaania ;)

Vihreä marsipaani korvattiin AB-karkeilla ja näteillä kuulilla :)

Lisäksi oli voileipäkakku, mukana kaikkea mahdollista... :D Ostettiin lapsen kanssa myös nachoja ja dippejä ja kun mies lähti synttäreitä viettämään näin iltasella, jäi mun iloks kaikki päivän karkit ja tietysti nachot ja viinietikka-sipsit... Miten ne voikin olla niin hyviä?!

Illan herkut, nam! 

Piiiitkän päivän aikana myös siivottiin, tokikin. Viikonloput menee aina siihen. Viikolla ei jaksa kiinnostaa imuroida, siinä kestää niin pitkään ;) Mutta illallahan niitä karvoja ja hiekkaa on taas puoli taloa täynnänsä. Jopa kaiken maailman talvipipot tuli siirrettyä pois tieltä pyörimästä. Ihan oikeasti, ulkona paisto aurinko, maata näkyvissä enemmän kuin mitä lunta näkyy ja... ei enää talvipipoja! :)

Eilisellä kauppareissulla (kun haettiin kakkukamat jne.) käteen sattui myös tämä Millettin Hernerouhe. Olen katsonut sitä jo tuhansia kertoja aiemmin, mutten sitten kuitenkaan ole ostanut. Nyt kuitenkin houkutus oli liian kova, joten mukaan lähti. Ja sitten miettimään, että mitäs nyt? 

Mitä näille tehdään? :D

Löysin jo pari hyvää ideaa, kasvispihvejä, makaronilaatikkoa ja sitten jotain pyöryköitä quinoan kanssa. Toisaalta ruuanlaitto on siinä mielessä niin parasta, kun kaikkea voi käyttää kaikkeen. Toisin kuin leivonnassa, jossa kaikki pitää mittaamalla mitata... argh!


Lisään tähän samaan tekstiin nyt myös meidän olohuoneen lampunkin... Sille nimittäin ois projekti, vaan en keksi miten sen toteutan.

Lamppu

Siis, selvillä on mitä haluan. Tuohon alareunaan sellasia "kristalleja" roikkumaan. Kristallit on jo hankittuna ja jo kertaalleen koitinkin niitä kiinnittää. Suunnitelma oli siis alunperin laittaa ne maailman ehkä parhaimmalla keksinnöllä, eli siimalla kiinni. No, siima meni oikein sukkelaan neulan läpi. Neula meni kankaan läpi. Mutta neula ja siima ei yhdessä tulleet kankaasta. Joten se niistä kristalleista. Siimaa ei voinut itekseenkään täkätä tosta, mikä oli suunnitelma b. Lankahan tuosta menis neulan kanssa, mutta ei... Mitähän muita vaihtoehtoja sitä vois olla...?

Viikonloppu

Pesupalleroa tuli koitettua. Tuli ehkä jokseenkin raikkaampi tuoksu, kun mitä edellisestä pesuaineesta. Tossahan pesupallerossahan ei ole mitään ainetta, joten tuoksahdus ei ollut mikään pesuainemainen, mutta siis sellanen "tuoksuton tuoksu" :) Saa nähdä, kuvittelenko vaan, vai jatkuuko. Puhtaaksi pesi kuitenkin. Jotenkin joskus sitä toivoo asioita ja kuvittelee niitä sitten sen toivon voimalla, joten voihan se olla, että toivoin nyt pesupalleron pesevän noi pyykit kunnollisiks ilman mitään haitta-aineita ;) Saa nähdä.

Viikonlopun kunniaks lapsi on hieman opiskellut eri taitoja. Kävi eilen pitkään toivomallaan kannel-tunnilla. Kuinka moni lapsi toivoo pääsevänsä soittamaan kanteletta? :) Hankin sille yksityisopettajan, saa sitten oikein huolella soitella. Oli kuulemma ollut oikein mallikas, innokas ja taitava oppilas. Kotona kertoi, että oli opetellut "ehkä jotain Kalevala-aiheisia lauluja" :)

Innokkaana ihmisenä päätti myös päivänä eräänä, että haluaa neuloa. Kysyi, miten se tapahtuu, katsoi pari kertaa. Illalla kun piti mennä nukkumaan, ihmettelin mitä kolinaa huoneestaan kuuluu. No, siellähän se ihmistaimi neuloi :D Tänä aamuna sitten intoili, että pääsee neulomaan kunnolla. Ihan hyvää jälkeähän tuo saa, ajatellen, ettei montaakaan päivää sitten halunnut opetella ko. asiaa.

Pieni lapsipoloinen kävi myös kirjastossa lainaamassa kirjoja aiheeseen liittyen. Intona virkkaukseen ja Neulekirja. Huoh... Ihmistaimi on hieman pätevämpi kuin äitinsä :) Itse opin neulomisen jalon taidon vuosi sitten, ollessani 30v ;)

Tänään otin myös itse itseäni niskasta kiinni ja ajattelin tehdä jotain, jota en tee juuri koskaan. Leivoin. Huoh. Se on NIIN toivotonta. Osaan tehdä ruokaa ja mielestäni ihan jopa hyvää (kukaan ei ole kuollut - tähän mennessä), mutta leipominen. Ei. Koskaan. Ikinä. Enää. Ja siis tein jotain niinkin haastavaa, kuin mokkapalat. Ohjeella "Turhankin helpot mokkapalat. Jepjep. Ehkä, jos ei ole sitä sorttia, joka itkee jo siinä vaiheessa leivontaa, kun on vasta ottanut aineet kaapista esiin ;)
No, mokkapalat tuli kuitenkin tehtyä, ja olivat jopa hyviä. Ja kruununa vielä näyttivätkin ihan hyviltä :) Mutta tosissaan, ei enää ikinä. Meidän perheen kokki (eli mieseläjä) saa hoitaa homman tästä lähtien. Mikä lie kevätvillitys iski, kun piti tollasella alkaa itseään kiduttamaan.

Sellaista tänään. Huomenna pitäis siivota eteistä. Ja lenkittää tietenkin koiria :) Ja ehkä taas imuroida niiden karvoja ;)

Hieman taukoa...

...ja hieman ruokaa :)

Ajattelin nyt ainakin yrittää tsempata, ettei aina söis kuin eläin. Nälkähän se on kokoajan - tai ei niinkään nälkä, vaan kauhea himo syödä kaikkea, minkä vaan näkee ;) Niin tuttu juttu, aina.

No, ruokaahan tämä kirjoitus nyt käsittelee ;)

Käytiin lapsen ja veljen kanssa Tallinnassa. Siellä on tosi hyvä ravintola, African kitchen! En ole ihan varma, jos aiemmin siitä jo kirjoitin, vaan eipä väliä :) Käytiin siellä tälläkin reissulla ja jopa nirso veli söi siellä (ruokaa tosin oli liian vähän ;D).

Afrikan kitchen sisältä, vähän kyllä toi mun salama pilaa tunnelman, oikeasti siellä on hämärää :) 

Tänään sitten kotona ajattelin keksiä jotain syötävää tattarijauhoista, kun sitä näytti kaapissa olevan ja päivämäärät piakkoin paukkuu. Blinejä on tehny, mutta ajattelin, että kai sitä nyt muutakin saa tehtyä moisista jauhoista? Etsiminen olikin aikamoinen... Löysin lopulta ohjeen intialaiseen perunaleipään. Aikamoinen oli, suosittelen!

Löysin myös samalla reissulla pari suomenkielistä blogia, joissa kerrotaan brasilialaisista ruuista. Kiva homma, luulen, että lapseni -papujen suurin ystävä!- tulee ilahtumaan niistä kokkailuista... ;) Verenperintöä, luulen, sekin :)

Siinäpä leipäsiä, tosi kivan makusia! Kannattaa vaan varoa, ettei perunajauhoa mene liikaa pohjaan kauliessa... Sen maku ei ollut kovinkaan hehkeä..

Intialainen perunaleipä
Maukas ja nopeatekoinen leipä (nopeatekoisesta olen hieman eri mieltä... kun tunti meni levätessä... :))

3 isoa perunaa
1 dl perunoiden keitinlientä
2 1/2-3 dl tattarijauhoja
1 dl perunajauhoja
2 rkl öljyä

Keitä kuoritut perunat kypsäksi vedessä. Kaada vesi pois, ota talteen noin 1 dl keitinvettä. Survo perunat ja lisää keitinvesi. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon tattarijauhot, perunajauhot, öljy ja suola. Anna taikinan levätä jääkaapissa noin tunnin ajan. Kauli takinasta perunajauhotetulla pöydällä ohuita leipiä, läpimitaltaan noin 10 - 15 cm. Paista leivät öljytyllä pannulla molemmilta puolin noin 2 minuuttia, kunnes alkavat kupruilla ja saavat väriä. Parhaimmillaan kuumana.
Vihje: Sekoita leipätaikinan joukkoon tillisilppua tai ruohosipulisilppua.

*~~~~~~~*~~~~~~~~*~~~~~~~~*~~~~~~~~*~~~~~~~~*~~~~~~~~*

Käytiin tänään myös keräämässä mustikoita. Kauaakaan ei tarvinnut olla ja aika isojakin mustikoita löytyi. Liittyneekö siihen, että kerättiin polun vierestä, jonne varmasti kaikki kulmakunnan koirat on pissanneet... ;) No, ehkä se pakkasessa... :D Löytyi myös vadelmapuska, josta otettiin tietenkin myös marjat. Mieseläjä ne keitteli ja tuli aika oivallinen mehu :) 

Ruotsin tuliaisesta oli hyvä maistella juuri keitettyä mehua... :) 


Ensi viikolla sitten pitäisi alkaa tapahtumaan: mieseläjän kesäloma on alkanut ja ensi maanantaina pitäisi sitten viimein salaojituksen lähteä käyntiin. Perjantaina meille tuli talotikkaatkin, wohoo! Ei paha, niidenhän piti olla seinässä "vasta" ennen juhannusta ;) Mikäpä kiire se valmiissa maailmassa olisi. Nyt pitäisi sitten saada vielä nuohooja tai joku vastaava katsomaan piippu, että saadaanko laittaa takkaa taloon. Se olis aika kiva lisä... :) 

Kesällä aika kuluu nopeasti :)

Ihan hups vaan pari viikkoa mennyt ilman, et edes kuvia oon kamerasta siirtänyt koneelle. Nyt tuli sen aika.

Pari viikkoa sitten sain kaverilta viestin yhdeksän aikaan aamulla: "onko sulla munia? Tuun tekemään teille nokkoslettuja". Huh, mietin, vastasin että älä nyt ihan vielä tuu, koitan herätä ensin. Vaatteet päälle, koira ulos ja odottelemaan. Kaveri tuli kera lastensa, oli tosissaan kerännyt aamutuimaan nokkasia ja ryöpännytkin ne :D 

Taikina valmiiksi...

...ja hetken päästä paistelemaan lettuja... :) 




Epäilin hieman noita lettuja, vaikkakin pitkän aikaa jostain syystä on tehnyt mieli niitä. Oli siis ihan kokonaan uusi tuttavuus. Ihmeellistä, miten mukamas vaikeaa tollastenkin tekeminen on, vaikka ei kai siinä mitään vaikeutta ollut? Tai no, itsehän en nokkasia poiminut ja ryöpännyt, mutta... ;) 
Letut meni hujauksessa, lapset söivät innolla. Maku oli todella hyvä! 

Mahtavia lettuja, kerrassaan. Suosittelen! :) 


(Lettujen ohje oli suunnilleen tämä, tosin mitään turhia härpäkkeitä ei mukana ollut. Munat, maidot, jauhot, nokkoset ja öljy).

Pihamaatakin on koitettu vähän siivoilla. Sinne on syystä taikka toisesta ajautunut kaikkea kummallista roinaa. Mies soitti, kun olin sisällä, että "tuu kattomaan, täällä on joku pikkutirppa!". Oli nostanut siis pihalla puiden suojamuovina olleen suuren muovin, ja saanut lähet sydänkohtauksen, kun sieltä oli pienen pieni linnunpoikanen tipahtanut. Pihassa asunee siis oravien lisäksi myös kaiken maailman lintuja pesineen ja poikasineen.

Tämä tyyppi itki puussa lohduttomasti...

...tämä tyyppi löytyi lehtien seasta piileksimästä (ei ollut yhtään niin hädissään kuin vanhempansa), en viitsinyt kovin kauaa zoomailla, ettei isä tai äiti saa hermoromahdusta... 

...ja tämä kaunis kuorikin vielä löytyi... :) 


Aikamoista metsäläisten elämää täällä kaupungissa vietetään... x)

Nokkosten ja lintujen lisäksi täällä oli vielä hoitokoirakin. Tuli ja nautti (toivottavasti!) olostaan viikon täällä hullunmyllyssä :) Tyttö oli ensin hieman arka, mutta lopulta pisti meidän mäyris-pojalle tiukat rajat. Pari päivää, iltaa ja yötä piti miettiä, että missä sitä uskaltaa olla; lopulta löysi paikkansa sängystä - tietenkin mun tyynyltä... :) Mäyräkoira sentäs ymmärsi pysyä edelleen jalkopäässä... :)

Äkkiä sitä oppii talon tavoille ja löytää parhaat paikat: hiekkaisen ja kenkäisen, mutta niin aurinkoisen kuistin :) 

Kovaääninen mäyräkoirakin tais loppujen lopuks olla ihan kiva kaveri... :) 

Mäyräkoiran elämä on rankkaa, toisinaan tarvii jaksaa haukotellakin kesken auringonpaisteen... :) 




Eräänä päivänä pihalle oli myös ilmaantunut yks kaks lisää kasveja (kiitoksia työkaverille!). Mansikoita oli taas ihan pilvin pimein. Lapsen kanssa sitten rakenneltiin erikoisen hieno laatikko niille. Lapsi lähes tulkoon ihan itse naulasi laudat... ;) Köyhän miehen kukkalaatikoita nääs, ajavat kuitenkin asiansa :) Mansikoiden paikka tuli tietenkin leikkimökin nurkalle, lapsi saa itse mansikkansa hoidella - ja syödä tietenkin myös :)

Samalla kiepauksella mansikoiden (ja muistaakseni 23 muun kasvin lisäksi!) pihaan tuli myös minttu. Mahtavan näköinen puska. Vielä en jaksanut maahan kaivaa, vaan näyttäähän tuo pärjäävän näinkin:

Tästä tehdään salettina Caipiroskaa. Sitten kun lapsi on jossain muualla kuin kotona. Eli ehkä... 12v päästä? :D 

Aloin miettimään, että montahan viikkoa siitä todellisuudessa on, kun viimeksi olen kuvia edes koneelle purkanut... Koska olen ehtinyt myös käymään Tampereella yhden viikonlopun. Tai sitten aika tosissaan menee nopeasti. Reissu oli todella mahtava! Voiko olla muuta, jos käy parhaan ystävän luona kylässä? :) Tapasin myös parhaan ystävän suurimman rakkauden, söpön pikkupojan. Helppo ymmärtää, miten joku rakastuu tuon näköiseen nuoreen mieheen ;)

Perjantai-ilta meni rattoisasti jutellessa ja kuljeskellessa keskustassa. Hämmästelen joka kerta, miten paljon jostain paikasta voi tykätä. Tampere on toinen niistä paikoista, joka tuottaa tykytyksiä sydämeen, kun edes lähestyy kyseistä kaupunkia. Erikoista ja aika kivaakin :)

Baarin edestä keskustassa

Rakkauslukkoja, vai mikskä näitä nyt voi sitten sanoa... :) 

Vesi lukkojen lähellä

Hyvin hurmaava viitoitus :) 

Kaunis on kesäyö keskustorilla... :)

Näsinneula öiseen aikaan

Suomen kesä... Klo.2.30 yöllä... :) Ihme, jos ei aina väsytä... ;) 


Paljon sitä kyllä parissa viikossa ehtii tapahtua. Paitsi kotirintamalla :) Salaojat ei ole yllättäen kaivautuneet ihan itsestään, mutta aikaahan tässä elämässä on. Ja hiljaa hyvä tulee... :)




                                                                                           

Viikonloppukin oli ja meni.

Ajatus oli saada aikaseksi vaikka ja mitä, mut jostain syystä aikomukset on aina vähän eri asia, kuin se totuus... ;) Laitetaanko vaikka sen syyksi, että lauantaina satoi ja oli niin tylsä ilma, ettei huvittanut tehdä mitään. Tosin saatiin kuitenkin raahattua yläkerran eteiseen olohuoneen kirjahylly. Näin vähän unia jokunen aika sitten, ja siinä se kirjahylly mun mielestä sopi sinne oivallisesti.

Näyttää hieman orvolta tolleensa, oli hieman vaikeuksia ylipäänsä saada kuvattua koko kaappia ja seinää ja toista seinää... ILMAN, että kuvaan tulee myös jotain ovenkarmeja... :) 


Sain raahattua yläkertaan myös yhden kasvin, tai puun. Aiemmin kaikki onkin ollut vaan olohuoneessa alhaalla, tosin hieman on päässyt myös nyt keittiöön rehottamaan. Kunhan tää koko hässäkkä saadaan johonkin "tilaan", niin ehkä asiat alkaa setviytymään. Mikä tulis ja minnekin...

Pienoinen puu, jonka adoptoin pari talvea sitten... :) Ei ehkä ihan parhaassa kukoistuksessaan, mutta ehkä taas innostuu jossain kohtaa. Taustalla Mexicon tuliainen. Tässä kuvassa vähän toi vaaleanvihreä seinäkin näkyy erilailla. Vaaleeta kattoa vois vähän ehkä uusia... Sitten joskus ;) 


Pakko tässä vielä vähän mainostaa, niinkin typerää asiaa, kuin wc-paperi :D Mutta siis viime syksynä/talvena vertailin wc-paperien hintoja (niinkuin monena talvena, kesänä jne... aiemminkin ;)), ja satuin löytämään Nickyn. Sillä hetkellä hyllyssä oli sekä puna-oranssisia lehtiä sekä sinisiä pingviineitä. Nyt perjantaina käytiin pitkästä aikaa S-marketissa, ja oli pakko mennä katsomaan, löytyykö Nickya. YES! Ei vois ihminen onnellisemmaks tulla, kun sillon, kun löytää tyyliin kaupan halvinta vessapaperia, ja vielä tulppaanikuviolla! Nicky wc-paperi on mielestäni melkeinpä syy alkaa S-marketin vakioasiakkaaksi... ;) Lidl on kuitenkin sen verta halvempi ruokien suhteen, että ehkä pidättäydyn siellä kuitenkin. Mutta Nickya on pakko saada silloin tällöin :) Herkkua, eikö? :)

Perjantain ilona oli (karkkien lisäksi) myös nachot. Tuntuu, että se on alkanut olemaan useammankin perjantain vakiovieras. Mutta hyviähän ne on, ei voi muuta sanoa. Varsinkin salaatilla, nam!

Pihallakin tuli hitusen käytyä. Jotenkin tää sisätilojen uudelleenmuokkaus on nyt niin kovassa vauhdissa (joojoo, hiljaa hyvä tulee...), ettei nyt ihan kamalasti kerennyt pihaa tonkimaan. Mutta kuvia kävin kuitenkin nappaamassa. Lunta piisaa vielä, mutta kukkien ja puiden ympäriltä alkaa olemaan jo aikamoisen sulaa.

Jännää kyllä katella tota pihaa, kun ei ollenkaan tiedä, mitä sieltä ilmaantuu... Jee, tulossa ensimmäinen kesä omassa kodissa ja omalla pihalla! Pihan laittamista saa vielä odotella, kun naapuriin ois porukka rakentamassa ja menee piha muutoinkin vähän uuteen uskoon, mutta jos jossain kohtaa kesää kuitenkin pääsis laittelemaan... Vaikkapa leikkimökin :)