Elämää vaan...

Elämässä ei oikein tapahdu mitään. Tai sinälläänhän 3 koiran ja 1 lapsen perheessä tapahtuu useinkin, muttei mitään, mistä liiemmälti kannattaisi kirjoitella :D

Uutena vuotena käytiin lapsen kanssa viikon matkalla Tunisiassa. Oltiin Monastirissa, yövyttiin El ribat -hotellissa. Tosin ennenkuin hotelliin asti päästiin, meidät siirrettiin Habibin puolelle, joka on pari tähteä "parempi" hotelli. Samassa pihassa kuitenkin, joten samaa kamaa :)
Tunisiasta ei oltu kovin ruusuisaa kuvaa maalailtu, kun kyselin ihmisten mielipiteitä. On kuitenkin sanottava, että itse tykkäsin. Jostain syystä tuntuu, että mun mieltymykset menee usein aika ristiin muiden mieltymysten kanssa ;D Ihmiset olivat ystävällisiä, ruoka oli hyvää, ilma oli ok. Täysin päinvastaista, kun mitä olin kuullut. Hotellille mieletön plussaa lapsivieraiden huomioimisesta, aktiviteettia oli aamusta iltaan ja "ohjaajat" kokoajan saatavilla ja innoissaan lapsen kanssa tekemisissä. Plussa myös sisäaltaasta, jonka ansiosta lapsi sai uida lomallaan (piha-altaan vesi oli jäätävää).

Tänä vuonna meidän kotona on ehtinyt olemaan myös kaksi hoitokoiraa Espanjan koirista. Ensimmäinen viihtyi meillä pari viikkoa, pari päivää ennen lähtö meille tuli toinenkin. Jälkimmäinen jatkoi hoidossa olemista 1,5kk, kunnes sai oman kodin. Seuraavana projektina on ottaa taas hoitoon galgo. Luulen sen olevan virhe, koska edellinenhän jäi meille asumaan. Kieltämättä yksi parhaista virheistä, mutta toivotaan silti, ettei tuo toinen hoitogalgo koe samaa kohtaloa ;)

Koirista päästäänkin sujuvasti siihen, että meidän pesue tuli valituksi Hopottajat.fi -kampanjaan, jossa testataan Purina One -koiranruokaa. Suorastaan passeli kampanja meille ;D
Meillä yksikään koira ei ole nirso, syövät kaikkea mitä voi (ja joskus vähän enemmänkin...), joten sinällänsä en osaa sanoa, oliko ruoka sen parempaa kuin muutkaan. Koirien vatsat eivät kuitenkaan menneet sekaisin, hyvä merkki siis :) Osa ruoka kun tekee sen, että mahat on kipeinä useita päiviä, ja se ei ilahduta koskaan...

Mitäs muuta... Onhan meille tammikuussa muuttanut "rescue"-kilpikonnakin. Tuttava tuli allergiseksi konnalleen (ei suinkaan yht'äkkisesti, mutta niin, että konnasta oli pakko luopua lopullisesti). Enpä kyllä aiemmin tiennytkään, että konnillekin voi olla allerginen. No, niinpä konna muutti meille.

Ja viimeinen asia: toissailtana meillä hajosi lämminvesivaraaja. Ei muuta kuin uutta hankkimaan. Onneks sentäs kylmävesi juoksee, muuten oiskin joutunut eläimineen lähtemään johonkin evakkoon. Viikonlopun yli vielä ilman lämmintä vettä, mut kaipa tuota johonkin pääsee peseytymään... :)

Life goes on. And on. And on....

Aika siis menee kohtalaisen rivakasti. Jotenkin tuntuu, ettei aika riitä mihinkään. Tätä blogiakin on pitänyt päivittää ties ja kuinka monta kertaa, muttei koskaan saa aikaiseksi. Talossa sinällään ei ole käynyt juuri mitään uutta. siivottavaa kyllä riittäisi ;)
Naapurin tontilla kuitenkin tapahtuu, joten voi jo alkaa haaveilla siitä, että jossain kohtaa meillä olisi aita. Ja sitten koirat sais viipottaa pihalla :)

Koirat siis juu. Meillehän tuli elokuussa Espanjan koirilta kotihoitoon hieman vanhempi koira. Toivomuksena oli "pieni tyttökoira", mutta olihan tuo kuitenkin tyttö... Heh, siis saatiin galgo (tokikin tästä oli jo sovittu, en kyllä tiedä mikä ihme sai toteamaan, että kai nyt yks isokin koira mahtuu ihan hyvin, kun olin jo mielessäni päätynyt siihen pieneen... Enne?). Niinpä arviolta 7v galgo meille singahti 17.8. Jotenkin tuntu jo alkujaan siltä, ettei tollasesta voi luopua, vaikken tokikaan sitä tunnustanu edes itelleni. Paitsi parin päivän päästä ;) Pyysin labbista kylään, ja kun huomasin, että tulevat galgon kanssa toimeen, niin ilmoitin Espanjan koiriin, että eiköhän tämä nyt ollut tässä. Joten niin meille jäi hieman vanhempi rouvashenkilö majailemaan. Ihan mahtava tyyppi... <3

Pellolla juoksemassa <3

Galgoa ennen meillä oli pari päivää yksi pieni tyttönen, Espanjan koirista myös.
Galgon jälkeen on käynyt Auringonkoirista kolme viikkoa elelemässä yksi typykkä, lähti omaan kotiinsa juuri tänä lauantaina. Aika kiirettä on siis pitänyt... :) Labbiskin on nyt taas meillä visiitillä, tosin pari viikkoa vaan. Labbiksen jälkeen tuleekin yksi tyttönen yöksi, ja jatkaa sitten omaan kotiinsa.

Ja sitten kun tuo hoidokki on saatu kotimatkalleen, lähdemme ihmistyttösen kanssa visiitille Tampereelle päin, tekee ehkä ihan hyvää nähdä ihmiskavereitakin joskus :D

Balin kuviakin ja jonkinlaista kertomustakin oli tarkoitus jossain kohtaa kirjoitella, ehkä saan sen huomenna aikaiseksi... Nyt kun talossa on vain kolme koiraa ;)

Kuisti. Ja argh.

...tämä teksti olikin säilynyt jotenkin ihmeen kaupalla jossain luonnoksissa, joten lisään senkin nyt sitten tänne - ja säästän sen toisen (tupla-argh), sillä siinä oli enemmän kuvia (siis ainakin kaksin kappalein enemmän ;D).
Tähän en ehtinyt kovinkaan paljoa kirjottamaan - ja hermo kärähti taas, kun katos tekstit. Mulla ei jotenkin oo tää blogihomma hallussa... :)


Kirjoitin jo puolen tunnin verran tekstiä, kunnes sitten koko sivu katosi. Näin. Otetaan uusiksi. Ja vähän lyhennettynä.

Pyydettiin siis tarjouksia eri ikkunavalmistajilta. Kolmelta saatiin vastaus, yksi niistä tuli käymään paikalla, kaksi ei vastannut. Se, joka kävi täällä (Skaalalta), oli miellyttävä ja tuli toimeen meidän koiralauman kanssa - joten selvä peli, ikkunat lähti tilaukseen ;) Samalla vaivalla otettiin uusi ulko-ovi. Ikkunoiden pitäisi tulla nelljän viikon aikana.

Nyt sitten viikonloppuna tuli siivottua eteistä (no joo, mies siivosi, mä imuroin muualla - vai istuin, no, sama se... :) ). Tarkoitus on laittaa eteiseen lattioihin ja seiniin villat, on ollut kylmäeteinen tähän asti. Nyt kun tulee paremmat ikkunat (ei yksi-kerroksisia ja muutenkin huonoja ikkunoiden pokia...), niin varmasti hyvä tulee :)

Tänne muuttaessa lattialla oli jo matot, jotka pidettiin lattiassa, koska olivat todella pätevät kuran ja lian pitäjät. Nyt kun ne nostettiin, alta löytyi yllätys. Heh.

Onneksi tosissaan oli suunnitelma, että laitetaan lattiatkin uusiksi. Tuohan on vaan joku vaneri ("puristepahvi", sanoo mies?), ja puu sen alla hyvässä kunnossa, joten ei suurempaa hätää. Nauratti silti, että hyvältä näyttää.
No, ei muuta kun hommiin ja homma selvä - kamalan helpolta ja nopealta saan kuulostamaan tän remontoinnin ;)

Perjantaina pihallakin huomasin, että pienet krookukset meinaa tunkea maasta :) Sisällä Naistenpäivän ruusukin tekee lisää kukkia, kuvittelin sen jo kuolleen (kas, Rouva Puutarhuri täällä hei!).

Käytiin viikonlopun aikana myös koirapuistossa kahden pienimmän kanssa. Täysin turhaa puuhaa. Pojat istu pyllyt jäässä, pelkäsivät kai, että hylätään ne sinne, jos vähänkään lähtevät ;) Sitten kun ihmiset liikku, niin perässä kuljettiin. Kotona taas juostiin ja riehuttiin, yllätys :)

Alkaa vihdoin olemaan kevät, ihanaa! Lumi sulaa ja ehkä joskus vielä jopa pihakin näkyy ja saadaan nurmikkokin jonain vuonna :) Sitä aidan rakennusta odotan eniten, että koirat pääsis pihalle. Vapaana ja juoksemaan. Tai vaikka makaamaan ja nauttimaan auringosta ja heinistä nenää kutittamassa... :)

Tilattiin kokeilumielessä bio-ekologinen pesupallo Grouponista, jonka kanssa ei käytetä mitään pesuaineita. Pallon sisällä on keraamisia kuulia ja niiden pitäisi pestä vaatteet. Teki mieli jo aiemmin tilata jotain pesupähkinöitä tms, mutta ei tullut koskaan tehtyä sitä.
Ohjeiden mukaan tuon pallukan voi heittää kesällä aurinkoon ja se "aktivoi" keraamiset kuulat uudelleen ja teho säilyy... Saapa nähdä, mielenkiinnolla odotan kuitenkin, sillä pesuaineiden ostaminen ja käyttäminen on käynyt kyllästyttämään. Tai lähinnä se kaikki mömmö, mitä ne sisältävät.
Koitin kyllä jo aiemmin Lumme-pesuainetta (on hajusteeton, fosfaatiton, zeoliititon; tuolta sivulta sai tilattua näytepakkauksen), mutta sitten tuo pesupallo osui silmään ja se kotiutui tänne. Mielestäni Lumme tuoksui ihan hyvältä ja olisin voinut sitä testata enemmänkin. Vaan nyt testataan tuo. Ihme ekoilija mustakin tulee... Heh, tuskin on huono homma :)

Pesupallero

Pikku-Caracolista piti vielä päivittää, että poika reipastuu päivä päivältä, tykkää nukkua levottomasti nukkuvan lapsen vieressä (miksi? En tiedä enkä ymmärrä), makaa lapsen sylissä sohvalla, on alkanut heiluttamaan häntää aika usein, alkanut nirsoilemaan ruuasta (mielestäni hyvä merkki, ilmeisesti ymmärtää, ettei kaikkea ole pakko syödä kiireellä ruokaa tulee jatkossakin), kaatuu kyljelleen sänkyyn tai sohvalle, jos ei huvittaisi lähteä lenkille jne. :D Luulin eilen illalla, että sai jonkun kohtauksen, halvauksen tai jonkun, kun lähdin hakemaan vielä viimeisen kerran iltalenkille. Ei tullut huutelulla alakertaan (yleensä tähän mennessä on tullut heti, kun on kuullut, että jonkun hihnaa heilutetaan), joten lähdin hakemaan ylhäältä. Siellähän tuo makas sängyssä, miehen vieressä, katsoi ihan kuin hullua. Ei todellakaan noussut ja kun nostin pystyyn, kaatui kyljelleen. Nostin uudelleen, kaatui taas. Tuijotti vaan sen näköisenä, että "siinähän yrität..." :D Kannoin sitten alakertaan ja pihalle, kyllähän sitten kelpasi kävellä. Kiesus... :)
Aamulla meinasi puuhata samaa, tällä kertaa lapsi pääsi todistamaan tätä tapahtumaa ja nauroi katketakseen. Aikamoinen epeli tuo pikkukoira, kyllä... :)
Mutta kuten tekstistä voi todeta, on erinomainen kaveri lapselle, ei juurikaan hypi (mua vasten kyllä, en tiedä pitääkö lauman päällikkönä, tulee aina ekana mua vastaan), ei hauku (paitsi tietenkin mäyräkoiran aloittaessa ja jos joutuu jäämään yksin), ei sähellä ja häsellä, haluaa vain olla lähellä. Ehdottoman kiva koira... :)

Tosissaan, kevät on. Sen huomaa myös mäyräkoira. Joka ottaa kyllä kaiken irti - vaikkakin vihaa mennä ulos, siellähän on märkää (vaikkakaan ei enää kylmää...). Oman sorttinen elukka sekin... :)

Auringonpalvoja... Ja erikoiset asennot... :)

Auringonkoirien aurinkokoira... :)