Parkettia ja pikkutipuja.

Toissapäivänä lähdin viemään koiraa ulos, kun se jäikin haistelemaan matkalla jotain. Ihmettelin, miksei halua liikkua. Syy oli tämä:

Hetken päästä huomasin, että tälläpä oli myös kaveri, ihan yhtä säälittävän näkönen sekin. Pohdin mitä teen ja päädyin sitten entisen naapurin kanssa kuskaamaan ne Korkeasaareen.

Siinä he matkaavat, Lidlin jäätelöpurkissa. Säälittäviä otuksia... 

Kun tultiin Korkeasaaresta, niin maassahan tietenkin makoili jo seuraava pesästäpudonnut. Sekä yksi, joka oli jo kuollut. Koitettiin hoivata Korkeasaaren ohjein sitä pikkutipua, mutta tänään se sitten menehtyi. Ja yllätys, yllätys... Seuraava löyty jo portailta. Laitoin sen hyvin lähelle pesäänsä (tai niin lähelle, kuin mahdollista oli, ilman että kissat ja muut ovat vaaraksi). Saa nähdä, miten tuolle käy... Ei me ihan lintuemoa korvata, ikävä kyllä, vaikka ollaankin miehen kanssa ruokittu vauvoja yötä myöten...


Iloisempana asiana on se, että kuistin parketti (no okei, laminaattiahan tuo on) on vihdoin lattiassa kiinni :)

Kyllä se vaan on niin hieno! Vähän tossa on vielä hommaa, kuistissa itessään siis, mutta laminaatti on hieno! Ja valkoset seinät (paitsi tuo yks, joka ei ihan just oikein maalautunu, mutta parempi seki, ku toi katon värinen... sellanen se ois ollu, jos ei ois yrittäny sutia). Kehittelen siihen ehkä jotain kaunistusta, kunhan kerkiän... Saattaapa kestää tovi :)

Alan jo toistamaan itseäni :)

Eli päivän juttu on kuisti.

Tänään saatiin jo maalattua. Hyvin meni :)

Pohjamaalit paikallaan!


JA SIT EI ENÄÄ MENNYKÄÄN NIIN HYVIN:

Vierekkäin siis juuri maalattu ovi sekä juuri maalattu paneeliseinä. Minkä takia nuo paneelit vaihto väriä tollasiks likasiks? Oiskohan ne kenties pitäny hioa ensin...? :) 

Eilen myös mies otti ja maalasi reippaana miehenä ulkorappusten kaiteet. Aika hyvännäköstä tuli :)

Tässäkin tokikin vaan pohjamaali.

Laitetaan nyt ihmeessä vielä vertailukuva jokusen viikon takaa:

On kai tuossa hitusen eroa... :) 

Ja sitten oli se juhannus. Rauhallinen juhannus olikin. Lapsi leirillä (kiitokset Kiljavan leirikesälle, kyllä lapsi kuulkaat oli ilonen ja tyytyväinen - ja olis halunnut heti perään toiselle viikolle ;D). No, lapsi oli poissa, me remontoitiin. Ja siivottiin:

...yllätys, lapsi ei vieläkään päässyt omaan sänkyynsä nukkumaan...

Keräsin kaikki talvivaatteet (hanskat, pipot, villasukut ja kaulaliinat) kasaan ja koitin niputtaa ne samoihin pinoihin. Jepjep. Se vaati seitsemän muovipussia. En usko, että kaikki kamat löytykään vielä...

Selvitin myös vaatehuoneeseen tien. Raskasta se oli. Mut nyt siellä on kaikki talvipuvut ja ja lapsen isot vaatteet. Voi vaan kuvitella, miten paljon sitä vaatetta on... ;) 

Sen lisäks tokikin juhannukseen kuuluu syöminen:

Lapsi on poissa, joten aikuiset... No, ei ainakaan siivoa jälkiään. Onneks lapsi tuli kotiin ja alkaa taas normaali elämä ja jälkien korjaaminen :) Ruoka oli kuitenki hyvää ja kaikki oli tyytyväisiä. Ja nyt on melkein toi ruokien takana oleva kierrätyskeskuskin siirretty muovipusseihin ja odottamaan siirtymistä sinne oikeeseen kierrätyspaikkaan ;)  

Sellanen juhannus. Eiköhän tässä vielä huomenna saada jotain aikaseks. Sitten vielä viikko töitä ja sitten pitkäpitkä loma :) JEE! :)

Rakennushommia.

Alkaa kuulkaas olemaan kuisti valmistumaan päin :) Kaikki tiivisteet (onkohan toi niiden nimike? Oon kyllä varsinainen remppa-Riitta!) on seinien välissä ja ikkunatkin alkaa näyttämään ikkunoilta.

Kuistin lisäksi pistettiin vähän makkaria uuteen uskoon. Jepjep. Hyvä, kun koko huoneeseen edes mahtuu:

Tässä alkuasetelma. Vasemmalla näkyvä kaappi heitettiin ihan reilusti ikkunasta ulos. Oikealla näkyvä kaappi siirrettiin niin, että sen taakse tuli "vaatehuone". Kaappi oli pakko siirtää, sillä teimme tilauksen takasta, ja jos kaappi olisi jäänyt paikalleen, olisi se ollut suoraan hormin kohdalla. Lämpö olisi siis ehkä jäänyt vaan kaappiin, muttei päässyt lämmittämään huonetta ollenkaan. Hiemanhan tuo tilaa nykyisellä paikallaan vie, mutta nyt kaikki vaatteet saatiin tuohon kaappiin ja sen taakse tulleeseen tilaan. Tai no, ei vielä saatu, sillä huonehan on edelleen aivan järjetön sekamelska. Ehkä myöhemmin...
Oven ulkopuolella näkyy kaikki talvivaatteet (no ei suinkaan kaikki...), jotka pitäisi saada jonain kauniina päivänä vintille. Ehkei kuitenkaan ennen tulevaa talvea, on tässä nyt hieman muutakin hommaa ;)

Myös mäyräkoira on hoitanut oman osuutensa remontoinnista.

Hieman maitotölkkejä pienennettynä... 

...ja maatakin on kaivettu: suoraan miehen tekemien uusien portaiden alta. Kyllä tuli koiraa kiiteltyä :) 

Fiilis taitaa alkaa olla aikalailla tämä... :) 

Tänään kuitenkin vielä käymään puolilta öin lentokentällä, käydään viemässä Auringonkoirat.com :ille tavaralähetys. Samalla ehkä joudutaan hieman kurkkaamaan koteihinsa tulevia uusia koiria... :)

...

Tälle päivitykselle ei löydy mitään nimeä. Tuhat asiaa, vaan ei mitään mieltä. Kuulostaako tutulta? Vähän niinku elämä.

Kuten sanottu, taloon tuli vihdoin ovi, ja sitten myös lukko. Ja ai että miten ihminen on voinut kaivata kahvaa. Meillähän siis on aiemmin ollut vaan niin, että ovi avataan avaimella. Joten se on ollut aina lukossa. Halusipa tai ei. Nyt on kahva, joten oven saa jätettyä myös auki :) Jippii!

Kiitokset tästä sekä myös kellarin oven lukosta Lukko-tiimille! 

Leikkelin tossa eilen myös jotain turhakekasveja pihalta. Samalla innolla lähti myös mieheltä tukka. Samoilla saksilla myös. Helppoa!

Mies ennen...

...mies jälkeen. Parempi? Vaikkakin kamat oli ne rikkaruohonleikkaajat x) 

Tänään löysin munan. Tai en mä, vaan mies. Viime vuonnakin löyty samanlainen. Käki?

Pihalta löyty myös keltasia orvokkeja (oletan niiden olevan orvokkeja, en ole kamalan suuri viherpeukalo...).
Viime kesän aikana kun käännettiin koko piha ympäri, on nyt jännä katella mitä mistäkin kasvaa. Yllätyksiä koko piha :)

Pihalla on myös yhdessä kohtaa tällaisia, paljon! Tykkään niistä, vaikka varmaan ovat ihan rikkaruohoja. Mutta ne on jotenkin metsäisiä ja ilahduttaa mua. Paras osa koko pihaa :)

Tää on myös yks mun lempparikohta. Tähän oikeastaan pihassa ihastuin, kun ekaa kertaa käytiin tässä pihassa. Oma pieni pala metsää :) ...alunperinhän leikkimökkiä ei ollut, mutta sopii tien päähän hyvin :)

Amppelitomaatti, jonka ostin korvaamaan riippumattoa, on tehnyt pari pientä tomaattia. En malta odottaa, että niitä tulee lisää ja saan syödä niitä!

Myös mansikka näyttää samoja merkkejä, kyllä nekin jossain kohtaa alkavat kasvamaan, jee!

Tänään aloin myös kaiken kuistinlattian raaputuksen sivussa kokoamaan mun ihanaa kattolamppua. Ja kappas, menetin hermoni noin sekunnissa x) Miksei se voinut olla koottuna??

Osia, osia ja lisää osia. Muovipussia muovipussin perään.

Tässä vain kuvassa näkyvien helyjen pussit. Etualalla näkyvässä pussissa oli kaikki pikkupussit; jokaisessa pussissa yksi pieni osa. Kiesus, ekoilu kunniaan. Jep.

En kovin montaa rinkulaa jaksanu ripustella, meni hermo jo pelkästään noiden pussien avaamiseen :D Mut kunhan toi joskus tulee kasattua, niin se on niin hieno lamppu :)



Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: ostin korvikset (tai no, ehkä jonkun 10 eri tuotetta, yhden sormuksen ja kaulakorunkin) Facebookin kautta sellaisesta hyväntekeväisyysmyynnistä. Kaikki rahat menevät lyhentämättömänä löytöeläinten auttamiseen. Mielettömän hieno idea <3
Nää korvikset oli pakko kuvata ja laittaa esille, niin hauskat! Miehet pullossa - kaikki on varmaan kuulleet sen, että joku on niin söpö tai ihana tms, että tekis mieli laittaa pulloon? Heh, no nyt mun pitää enää keksiä, et ketkä nää heppulit on, joita pulloissa säilön... x) 

Kuisti etenee.

Vaikkakin ulkopuolelta :) On sisäpuoltakin saatu raaputettua maalista, mutta kädet alkaa olla niin kipeinä, ettei nyt lähipäivinä kykene moiseen puuhaan. Ja lopulta: onko sillä väliäkään saada kaikkea pois, kun lattiapinta kuitenkin peitetään laminaatilla? Ehkei.

 Tältä meillä näytti 31.5. Kaikki kolme ikkunaa on saatu paikoilleen, ovikin on siinä missä pitää. Oven edessä kyhjöttää punainen työmaa-avaaja (?), sillä kuten näkyy, ovessa ei ole lukkoa. Vaan juuri tällä hetkellä pihaan (ei oveen, niinku ajatuksissani olin ensin kirjottanut :D) ajoi lukkomies, joten nyt ei tarvitse enää olla lukottomana sekä kahvattomana. Ikkunoiden (ovenkin) välissä on nykyisellään huomattavasti enemmän uretaania, kuin mitä tässä kuvassa näkyy :) Ehkä tää ennen heinäkuuta valmistuu!

 Meillä on käynyt myös rakennusmestari tarkastamassa paikkoja. Eihän noita sovi ihan miten sattuu laittaa:

Rakennusmestari Mäyrä.

Tarkkaa puuhaa näyttäis olevan...

...vähän vaikuttais, ettei työnjälki ihan miellytä hänen Korkeuttaan... x) 

Tänään tuli muuten myös soitto Kodin ykkösestä, jess! Kävin siellä lauantaina, kun huomasin, että pari sellasta tuotetta, joita oon jo hetken hinkunut, oli alennuksessa.

Sekä riippumatto että kruunuvalaisin. Joo, voinen olla ehkä hieman sairas ton valaisimen suhteen, mutta se miellyttää mua aivan järjesttömästi. Ja jos kyllästyn, niin eiköhän tuo pikkutyttö sen huoli ;) Ajattelin, että kun lauantaina loppui koulu ja itsekin olen ollut suhteellisen ahkera (niin työssä kuin koulussakin), niin olen ansainnut riippumaton, jossa voin opiskella kesällä (ei sillä, hyvinhän tuosta auringosta nautti tänään ilman riippumattoakin...). Lauantaina vaan riippumatot olivat loppuunmyytyjä, joten sen takia tänään vasta hakemaan sitä. Vikkelästihän tuo kuitenkin tuli. Ja sainpahan oivan syyn lauantaina ostaa amppelitomaatin, kun riippumattoa ei kerran löytynyt... :)

Odotan, että jonain päivänä tulee sateinen päivä (no enkä odota!), jotta saan tuon valaisimen kattoon asti, nyt se vielä odottelee laatikossaan... Hiljaa hyvä tulee. Taas kerran :)

Kuisti. Ja argh.

...tämä teksti olikin säilynyt jotenkin ihmeen kaupalla jossain luonnoksissa, joten lisään senkin nyt sitten tänne - ja säästän sen toisen (tupla-argh), sillä siinä oli enemmän kuvia (siis ainakin kaksin kappalein enemmän ;D).
Tähän en ehtinyt kovinkaan paljoa kirjottamaan - ja hermo kärähti taas, kun katos tekstit. Mulla ei jotenkin oo tää blogihomma hallussa... :)


Kirjoitin jo puolen tunnin verran tekstiä, kunnes sitten koko sivu katosi. Näin. Otetaan uusiksi. Ja vähän lyhennettynä.

Pyydettiin siis tarjouksia eri ikkunavalmistajilta. Kolmelta saatiin vastaus, yksi niistä tuli käymään paikalla, kaksi ei vastannut. Se, joka kävi täällä (Skaalalta), oli miellyttävä ja tuli toimeen meidän koiralauman kanssa - joten selvä peli, ikkunat lähti tilaukseen ;) Samalla vaivalla otettiin uusi ulko-ovi. Ikkunoiden pitäisi tulla nelljän viikon aikana.

Nyt sitten viikonloppuna tuli siivottua eteistä (no joo, mies siivosi, mä imuroin muualla - vai istuin, no, sama se... :) ). Tarkoitus on laittaa eteiseen lattioihin ja seiniin villat, on ollut kylmäeteinen tähän asti. Nyt kun tulee paremmat ikkunat (ei yksi-kerroksisia ja muutenkin huonoja ikkunoiden pokia...), niin varmasti hyvä tulee :)

Tänne muuttaessa lattialla oli jo matot, jotka pidettiin lattiassa, koska olivat todella pätevät kuran ja lian pitäjät. Nyt kun ne nostettiin, alta löytyi yllätys. Heh.

Onneksi tosissaan oli suunnitelma, että laitetaan lattiatkin uusiksi. Tuohan on vaan joku vaneri ("puristepahvi", sanoo mies?), ja puu sen alla hyvässä kunnossa, joten ei suurempaa hätää. Nauratti silti, että hyvältä näyttää.
No, ei muuta kun hommiin ja homma selvä - kamalan helpolta ja nopealta saan kuulostamaan tän remontoinnin ;)

Perjantaina pihallakin huomasin, että pienet krookukset meinaa tunkea maasta :) Sisällä Naistenpäivän ruusukin tekee lisää kukkia, kuvittelin sen jo kuolleen (kas, Rouva Puutarhuri täällä hei!).

Käytiin viikonlopun aikana myös koirapuistossa kahden pienimmän kanssa. Täysin turhaa puuhaa. Pojat istu pyllyt jäässä, pelkäsivät kai, että hylätään ne sinne, jos vähänkään lähtevät ;) Sitten kun ihmiset liikku, niin perässä kuljettiin. Kotona taas juostiin ja riehuttiin, yllätys :)

Synttärilauantai :)

Aamu alko jo klo.05.30. Joo-o. Heräsin ennen lasta! Katottiin eilen äärettömän huonoa elokuvaa (en edes muista nimeä...) ja nukahdin kesken kaiken. Kello ei varmaan ollut edes 23. Olipas kiva herätä niin, ettei mikään (kello) tai kukaan (lapsi) herätä :)

Lapsi nous sitten siinä kohtaa, kun puin ja aloin viemään koiria ulos. Alottiin heti tekemään kakkua, että ehtis kostumaan iltapäiväks. Hyvähän siitä tuli :) Alunperin lapsi oli suunniteltu, että tehdään vihreä possukakku (yllättäen Angry Birds...), mutta kumpikaan meistä ei halunnut marsipaania ;)

Vihreä marsipaani korvattiin AB-karkeilla ja näteillä kuulilla :)

Lisäksi oli voileipäkakku, mukana kaikkea mahdollista... :D Ostettiin lapsen kanssa myös nachoja ja dippejä ja kun mies lähti synttäreitä viettämään näin iltasella, jäi mun iloks kaikki päivän karkit ja tietysti nachot ja viinietikka-sipsit... Miten ne voikin olla niin hyviä?!

Illan herkut, nam! 

Piiiitkän päivän aikana myös siivottiin, tokikin. Viikonloput menee aina siihen. Viikolla ei jaksa kiinnostaa imuroida, siinä kestää niin pitkään ;) Mutta illallahan niitä karvoja ja hiekkaa on taas puoli taloa täynnänsä. Jopa kaiken maailman talvipipot tuli siirrettyä pois tieltä pyörimästä. Ihan oikeasti, ulkona paisto aurinko, maata näkyvissä enemmän kuin mitä lunta näkyy ja... ei enää talvipipoja! :)

Eilisellä kauppareissulla (kun haettiin kakkukamat jne.) käteen sattui myös tämä Millettin Hernerouhe. Olen katsonut sitä jo tuhansia kertoja aiemmin, mutten sitten kuitenkaan ole ostanut. Nyt kuitenkin houkutus oli liian kova, joten mukaan lähti. Ja sitten miettimään, että mitäs nyt? 

Mitä näille tehdään? :D

Löysin jo pari hyvää ideaa, kasvispihvejä, makaronilaatikkoa ja sitten jotain pyöryköitä quinoan kanssa. Toisaalta ruuanlaitto on siinä mielessä niin parasta, kun kaikkea voi käyttää kaikkeen. Toisin kuin leivonnassa, jossa kaikki pitää mittaamalla mitata... argh!


Lisään tähän samaan tekstiin nyt myös meidän olohuoneen lampunkin... Sille nimittäin ois projekti, vaan en keksi miten sen toteutan.

Lamppu

Siis, selvillä on mitä haluan. Tuohon alareunaan sellasia "kristalleja" roikkumaan. Kristallit on jo hankittuna ja jo kertaalleen koitinkin niitä kiinnittää. Suunnitelma oli siis alunperin laittaa ne maailman ehkä parhaimmalla keksinnöllä, eli siimalla kiinni. No, siima meni oikein sukkelaan neulan läpi. Neula meni kankaan läpi. Mutta neula ja siima ei yhdessä tulleet kankaasta. Joten se niistä kristalleista. Siimaa ei voinut itekseenkään täkätä tosta, mikä oli suunnitelma b. Lankahan tuosta menis neulan kanssa, mutta ei... Mitähän muita vaihtoehtoja sitä vois olla...?

Kuisti. Ja tupla-argh!

Kirjoitin kahdesti puolen tunnin tekstin, molemmilla kerroilla katosi. Hienosti menee, kun yrittää kuvatekstiä lisätä.

No, lyhyestä virsi kaunis:

Ikkunaremonttia odotellessa siivottiin kuistia. Mattojen alta löytyi pieni yllätys. Onneksi oli tarkoituskin pistää uusiksi koko homma, joten ei hätää :) 

Pihalla meinaa pikkukrookukset puskea maasta läpi. Sinnikkäitä, ajatellen, että viime kesänä kaivuri mylläsi suhteellisen kovalla kädellä. Sisälläkin Naistenpäivän ruusu sinnittelee ja tuuppaa uutta kukkaa, vaikka luulinkin sen kuolleen jo aikaa sitten (Rouva Puutarhuri täällä hei!)

Käytiin poikain kanssa koirapuistossa. Meno oli heikkoa - kunnes kotiin päästiin, niin jo taas riehuttiin ja rehattiin :) 

Maailman komein Mäyräkoirani :) 

Hän on komea ja ystävällinen ja suloinen ja.... Terhakka ja reipas :) Ja tuhansia muita ylistäviä sanoja :) 

Viikonloppu

Pesupalleroa tuli koitettua. Tuli ehkä jokseenkin raikkaampi tuoksu, kun mitä edellisestä pesuaineesta. Tossahan pesupallerossahan ei ole mitään ainetta, joten tuoksahdus ei ollut mikään pesuainemainen, mutta siis sellanen "tuoksuton tuoksu" :) Saa nähdä, kuvittelenko vaan, vai jatkuuko. Puhtaaksi pesi kuitenkin. Jotenkin joskus sitä toivoo asioita ja kuvittelee niitä sitten sen toivon voimalla, joten voihan se olla, että toivoin nyt pesupalleron pesevän noi pyykit kunnollisiks ilman mitään haitta-aineita ;) Saa nähdä.

Viikonlopun kunniaks lapsi on hieman opiskellut eri taitoja. Kävi eilen pitkään toivomallaan kannel-tunnilla. Kuinka moni lapsi toivoo pääsevänsä soittamaan kanteletta? :) Hankin sille yksityisopettajan, saa sitten oikein huolella soitella. Oli kuulemma ollut oikein mallikas, innokas ja taitava oppilas. Kotona kertoi, että oli opetellut "ehkä jotain Kalevala-aiheisia lauluja" :)

Innokkaana ihmisenä päätti myös päivänä eräänä, että haluaa neuloa. Kysyi, miten se tapahtuu, katsoi pari kertaa. Illalla kun piti mennä nukkumaan, ihmettelin mitä kolinaa huoneestaan kuuluu. No, siellähän se ihmistaimi neuloi :D Tänä aamuna sitten intoili, että pääsee neulomaan kunnolla. Ihan hyvää jälkeähän tuo saa, ajatellen, ettei montaakaan päivää sitten halunnut opetella ko. asiaa.

Pieni lapsipoloinen kävi myös kirjastossa lainaamassa kirjoja aiheeseen liittyen. Intona virkkaukseen ja Neulekirja. Huoh... Ihmistaimi on hieman pätevämpi kuin äitinsä :) Itse opin neulomisen jalon taidon vuosi sitten, ollessani 30v ;)

Tänään otin myös itse itseäni niskasta kiinni ja ajattelin tehdä jotain, jota en tee juuri koskaan. Leivoin. Huoh. Se on NIIN toivotonta. Osaan tehdä ruokaa ja mielestäni ihan jopa hyvää (kukaan ei ole kuollut - tähän mennessä), mutta leipominen. Ei. Koskaan. Ikinä. Enää. Ja siis tein jotain niinkin haastavaa, kuin mokkapalat. Ohjeella "Turhankin helpot mokkapalat. Jepjep. Ehkä, jos ei ole sitä sorttia, joka itkee jo siinä vaiheessa leivontaa, kun on vasta ottanut aineet kaapista esiin ;)
No, mokkapalat tuli kuitenkin tehtyä, ja olivat jopa hyviä. Ja kruununa vielä näyttivätkin ihan hyviltä :) Mutta tosissaan, ei enää ikinä. Meidän perheen kokki (eli mieseläjä) saa hoitaa homman tästä lähtien. Mikä lie kevätvillitys iski, kun piti tollasella alkaa itseään kiduttamaan.

Sellaista tänään. Huomenna pitäis siivota eteistä. Ja lenkittää tietenkin koiria :) Ja ehkä taas imuroida niiden karvoja ;)

Alkaa vihdoin olemaan kevät, ihanaa! Lumi sulaa ja ehkä joskus vielä jopa pihakin näkyy ja saadaan nurmikkokin jonain vuonna :) Sitä aidan rakennusta odotan eniten, että koirat pääsis pihalle. Vapaana ja juoksemaan. Tai vaikka makaamaan ja nauttimaan auringosta ja heinistä nenää kutittamassa... :)

Tilattiin kokeilumielessä bio-ekologinen pesupallo Grouponista, jonka kanssa ei käytetä mitään pesuaineita. Pallon sisällä on keraamisia kuulia ja niiden pitäisi pestä vaatteet. Teki mieli jo aiemmin tilata jotain pesupähkinöitä tms, mutta ei tullut koskaan tehtyä sitä.
Ohjeiden mukaan tuon pallukan voi heittää kesällä aurinkoon ja se "aktivoi" keraamiset kuulat uudelleen ja teho säilyy... Saapa nähdä, mielenkiinnolla odotan kuitenkin, sillä pesuaineiden ostaminen ja käyttäminen on käynyt kyllästyttämään. Tai lähinnä se kaikki mömmö, mitä ne sisältävät.
Koitin kyllä jo aiemmin Lumme-pesuainetta (on hajusteeton, fosfaatiton, zeoliititon; tuolta sivulta sai tilattua näytepakkauksen), mutta sitten tuo pesupallo osui silmään ja se kotiutui tänne. Mielestäni Lumme tuoksui ihan hyvältä ja olisin voinut sitä testata enemmänkin. Vaan nyt testataan tuo. Ihme ekoilija mustakin tulee... Heh, tuskin on huono homma :)

Pesupallero

Pikku-Caracolista piti vielä päivittää, että poika reipastuu päivä päivältä, tykkää nukkua levottomasti nukkuvan lapsen vieressä (miksi? En tiedä enkä ymmärrä), makaa lapsen sylissä sohvalla, on alkanut heiluttamaan häntää aika usein, alkanut nirsoilemaan ruuasta (mielestäni hyvä merkki, ilmeisesti ymmärtää, ettei kaikkea ole pakko syödä kiireellä ruokaa tulee jatkossakin), kaatuu kyljelleen sänkyyn tai sohvalle, jos ei huvittaisi lähteä lenkille jne. :D Luulin eilen illalla, että sai jonkun kohtauksen, halvauksen tai jonkun, kun lähdin hakemaan vielä viimeisen kerran iltalenkille. Ei tullut huutelulla alakertaan (yleensä tähän mennessä on tullut heti, kun on kuullut, että jonkun hihnaa heilutetaan), joten lähdin hakemaan ylhäältä. Siellähän tuo makas sängyssä, miehen vieressä, katsoi ihan kuin hullua. Ei todellakaan noussut ja kun nostin pystyyn, kaatui kyljelleen. Nostin uudelleen, kaatui taas. Tuijotti vaan sen näköisenä, että "siinähän yrität..." :D Kannoin sitten alakertaan ja pihalle, kyllähän sitten kelpasi kävellä. Kiesus... :)
Aamulla meinasi puuhata samaa, tällä kertaa lapsi pääsi todistamaan tätä tapahtumaa ja nauroi katketakseen. Aikamoinen epeli tuo pikkukoira, kyllä... :)
Mutta kuten tekstistä voi todeta, on erinomainen kaveri lapselle, ei juurikaan hypi (mua vasten kyllä, en tiedä pitääkö lauman päällikkönä, tulee aina ekana mua vastaan), ei hauku (paitsi tietenkin mäyräkoiran aloittaessa ja jos joutuu jäämään yksin), ei sähellä ja häsellä, haluaa vain olla lähellä. Ehdottoman kiva koira... :)

Tosissaan, kevät on. Sen huomaa myös mäyräkoira. Joka ottaa kyllä kaiken irti - vaikkakin vihaa mennä ulos, siellähän on märkää (vaikkakaan ei enää kylmää...). Oman sorttinen elukka sekin... :)

Auringonpalvoja... Ja erikoiset asennot... :)

Auringonkoirien aurinkokoira... :)