Kesällä aika kuluu nopeasti :)

Ihan hups vaan pari viikkoa mennyt ilman, et edes kuvia oon kamerasta siirtänyt koneelle. Nyt tuli sen aika.

Pari viikkoa sitten sain kaverilta viestin yhdeksän aikaan aamulla: "onko sulla munia? Tuun tekemään teille nokkoslettuja". Huh, mietin, vastasin että älä nyt ihan vielä tuu, koitan herätä ensin. Vaatteet päälle, koira ulos ja odottelemaan. Kaveri tuli kera lastensa, oli tosissaan kerännyt aamutuimaan nokkasia ja ryöpännytkin ne :D 

Taikina valmiiksi...

...ja hetken päästä paistelemaan lettuja... :) 




Epäilin hieman noita lettuja, vaikkakin pitkän aikaa jostain syystä on tehnyt mieli niitä. Oli siis ihan kokonaan uusi tuttavuus. Ihmeellistä, miten mukamas vaikeaa tollastenkin tekeminen on, vaikka ei kai siinä mitään vaikeutta ollut? Tai no, itsehän en nokkasia poiminut ja ryöpännyt, mutta... ;) 
Letut meni hujauksessa, lapset söivät innolla. Maku oli todella hyvä! 

Mahtavia lettuja, kerrassaan. Suosittelen! :) 


(Lettujen ohje oli suunnilleen tämä, tosin mitään turhia härpäkkeitä ei mukana ollut. Munat, maidot, jauhot, nokkoset ja öljy).

Pihamaatakin on koitettu vähän siivoilla. Sinne on syystä taikka toisesta ajautunut kaikkea kummallista roinaa. Mies soitti, kun olin sisällä, että "tuu kattomaan, täällä on joku pikkutirppa!". Oli nostanut siis pihalla puiden suojamuovina olleen suuren muovin, ja saanut lähet sydänkohtauksen, kun sieltä oli pienen pieni linnunpoikanen tipahtanut. Pihassa asunee siis oravien lisäksi myös kaiken maailman lintuja pesineen ja poikasineen.

Tämä tyyppi itki puussa lohduttomasti...

...tämä tyyppi löytyi lehtien seasta piileksimästä (ei ollut yhtään niin hädissään kuin vanhempansa), en viitsinyt kovin kauaa zoomailla, ettei isä tai äiti saa hermoromahdusta... 

...ja tämä kaunis kuorikin vielä löytyi... :) 


Aikamoista metsäläisten elämää täällä kaupungissa vietetään... x)

Nokkosten ja lintujen lisäksi täällä oli vielä hoitokoirakin. Tuli ja nautti (toivottavasti!) olostaan viikon täällä hullunmyllyssä :) Tyttö oli ensin hieman arka, mutta lopulta pisti meidän mäyris-pojalle tiukat rajat. Pari päivää, iltaa ja yötä piti miettiä, että missä sitä uskaltaa olla; lopulta löysi paikkansa sängystä - tietenkin mun tyynyltä... :) Mäyräkoira sentäs ymmärsi pysyä edelleen jalkopäässä... :)

Äkkiä sitä oppii talon tavoille ja löytää parhaat paikat: hiekkaisen ja kenkäisen, mutta niin aurinkoisen kuistin :) 

Kovaääninen mäyräkoirakin tais loppujen lopuks olla ihan kiva kaveri... :) 

Mäyräkoiran elämä on rankkaa, toisinaan tarvii jaksaa haukotellakin kesken auringonpaisteen... :) 




Eräänä päivänä pihalle oli myös ilmaantunut yks kaks lisää kasveja (kiitoksia työkaverille!). Mansikoita oli taas ihan pilvin pimein. Lapsen kanssa sitten rakenneltiin erikoisen hieno laatikko niille. Lapsi lähes tulkoon ihan itse naulasi laudat... ;) Köyhän miehen kukkalaatikoita nääs, ajavat kuitenkin asiansa :) Mansikoiden paikka tuli tietenkin leikkimökin nurkalle, lapsi saa itse mansikkansa hoidella - ja syödä tietenkin myös :)

Samalla kiepauksella mansikoiden (ja muistaakseni 23 muun kasvin lisäksi!) pihaan tuli myös minttu. Mahtavan näköinen puska. Vielä en jaksanut maahan kaivaa, vaan näyttäähän tuo pärjäävän näinkin:

Tästä tehdään salettina Caipiroskaa. Sitten kun lapsi on jossain muualla kuin kotona. Eli ehkä... 12v päästä? :D 

Aloin miettimään, että montahan viikkoa siitä todellisuudessa on, kun viimeksi olen kuvia edes koneelle purkanut... Koska olen ehtinyt myös käymään Tampereella yhden viikonlopun. Tai sitten aika tosissaan menee nopeasti. Reissu oli todella mahtava! Voiko olla muuta, jos käy parhaan ystävän luona kylässä? :) Tapasin myös parhaan ystävän suurimman rakkauden, söpön pikkupojan. Helppo ymmärtää, miten joku rakastuu tuon näköiseen nuoreen mieheen ;)

Perjantai-ilta meni rattoisasti jutellessa ja kuljeskellessa keskustassa. Hämmästelen joka kerta, miten paljon jostain paikasta voi tykätä. Tampere on toinen niistä paikoista, joka tuottaa tykytyksiä sydämeen, kun edes lähestyy kyseistä kaupunkia. Erikoista ja aika kivaakin :)

Baarin edestä keskustassa

Rakkauslukkoja, vai mikskä näitä nyt voi sitten sanoa... :) 

Vesi lukkojen lähellä

Hyvin hurmaava viitoitus :) 

Kaunis on kesäyö keskustorilla... :)

Näsinneula öiseen aikaan

Suomen kesä... Klo.2.30 yöllä... :) Ihme, jos ei aina väsytä... ;) 


Paljon sitä kyllä parissa viikossa ehtii tapahtua. Paitsi kotirintamalla :) Salaojat ei ole yllättäen kaivautuneet ihan itsestään, mutta aikaahan tässä elämässä on. Ja hiljaa hyvä tulee... :)